Lähdimme neljän naisen porukalla omalla autolla Kaunasiin näyttelymatkalle. Matkakaverini olivat kaikki Kotka-Pyhtää -akselilta, joten kolkuttelimme Sirin kanssa ensin junalla Kyminlinnaan, josta meidät poimittiin kyytiin. Siri oli ekaa kertaa elämässään INNOISSAAN lähdöstä! Tuttava tuli hakemaan meidät kotoa asemalle, ja vein ensin kamat autoon ja tulin sitten hakemaan koiran. Siri olisi normaalisti painunut tässä vaiheessa sängyn alle piiloon, mutta nyt se oli katsonut ikkunasta huolissaan, että eikö mamma otakaan häntä mukaan! Kyminlinnasta matka jatkui Pyhtään ABC:lle, josta tuli viimeinen matkustaja kyytiin ja sitten ajeltiin Helsinkiin. Laivakyyti oli tasainen ja mukava, ja Tallinnaan päästyämme kävimme tankkaamassa auton ja ulkoiluttamassa nelijalkaiset (2 englanninbulldoggia, 3 mäyräkoiraa ja Siri). Sitten alkoi pitkä ajomatka illalla kohti Latvian eteläosassa olevaa pikkukaupunkia Bauskaa. Perillä olimme n. klo 01 seuraavan vuorokauden puolella.

Hotellivirkailija ei juuri puhunut englantia, vaan puhe oli latvian, englannin ja saksan sekoitusta. Se, että mukanamme oli koiria, tuntui tulevan hänelle täytenä yllätyksenä. Asiat saatiin kuitenkin selviksi ja meille luvattiin aamiaisnyssykät mukaan, koska lähdimme Bauskasta jo klo 7. Muutama tunti saatiin siis nukkua ja sitten jäljellä oli vielä vajaan 3 tunnin ajomatka Kaunasiin. Näyttelypaikka löytyi helposti ja oma kehäni oli kätevästi ulko-oven lähellä. Siinä kohtaa olikin eniten tilaa, vessat ja ruokapaikka olivat vieressä ja ulkoilemaan pääsi kätevästi. Näyttelypaikka koostui kahdesta viileähköstä hallista yliopistokampuksella. Onneksi kaikkien meidän kehät olivat samassa hallissa, ja suomalaista kehänlaitaseuraakin löytyi. Itseäni ei jännittänyt yhtään ja Sirikin tuntui olevan tarmoa täynnä. 

Eka päivänä tuomarina oli turkkilainen Fatih Cokcan, joka antoi Sirille ERI2:n ja pääsimme vielä yrittämään varaCACIBia, joka kuitenkin meni puolalaiselle koiralle. Valioluokassa oli kaksi bikinikunnossa ollutta suomalaista (Lila ja Siri) sekä virolainen Hippie, joka oli täydessä turkissa ja vei voiton jokaisena päivänä. Matkakavereilla oli mennyt vähän paremmin, joten jäimme vielä isoihin kehiin. Viiden jälkeen pakkasimme kamat ja ajoimme keskustaan hotellille. Parkkipaikan löytäminen olikin sitten seuraava haaste. Pyörittyämme puoli tuntia hotellin ympärillä oli pakko mennä respaan kysymään, missä hotellin parkkis oli ja miten sinne pääsee! Sitten kauppaan ruokaostoksille ja nukkumaan!

Lauantaina olimme samassa kehässä samalla porukalla. Tuomarina oli italialainen Vincenzo Parmiziano, jolta saimme EH:n. Kirjallisia arvosteluja ei ollut, joten en tiedä, mistä EH tuli. Kävin välillä Sirin kanssa pitkällä kävelylenkillä kampusalueella ja Siri oli edelleen innokkaan oloinen (!!!). Normaalisti se ei reissuissa halua lähteä kovin kauas kävelyille, mutta nyt oli eri meininki. Illalla käytiin paikallisessa kauppakeskuksessa ostoksilla, syötiin huoneissamme ja käytiin taas ajoissa nukkumaan.

Sunnuntaina tuomarina oli liettualainen Valentinas Stiklius. Cardeja oli tänään yksi enemmän, kun yksi liettualainen uros tuli kilpailemaan ja oli saman tien ROP. Meidän tulos oli taas ERI2, mutta tällä kertaa saimme varaCACIBin, josta sai myös pokaalin (muttei ruusuketta). Valiotitteli jäi siis saamatta, mutta olin todella iloinen siitä, miten hienosti Siri jaksoi kolme näyttelypäivää ja sillä tuntui olevan hauskaa kehässä! Joka päivä askeleet sekosivat kertaalleen, mutta sain sen pienellä pyöräytyksellä taas ravaamaan. Loppukehiin emme ehtineet jäädä, vaan heti kun viimeinen meistä oli valmis, veimme kamat autoon ja lähdimme ajamaan kohti Tallinnaa. Matkalla pysähdyimme Latvian ja Viron rajalla SuperAlkossa hakemassa vähän juotavaa ja ulkoiluttamassa koirat. Tallinnassa olimme vähän ennen yhdeksää ja ehdimme hyvin vielä tekemään pienen pissalenkin ja sitten ajoimme satamaan. Ei tullut edes kiire! Merellä oli tuulista ja laiva tuli vartin myöhässä Helsinkiin. Kotkassa olimme sitten kahden jälkeen yöllä ja kuskimme "kelataksi" vei Sirin ja minut ihan kotiin asti. Kello oli siinä vaiheessa neljän paikkeilla ja seuraava päivä meni vähän sumussa. Kaiken kaikkiaan hieno ja tekemisen arvoinen reissu, vaikkei tulosta tullutkaan. Täytynee yrittää joskus uudelleen!