Lähdimme yhtenä lämpimänä toukokuun iltana Lappalanjärvelle veneretkelle kolmen ihmisen ja kolmen koiran voimin. Kuski hyppäsi heti puikkoihin, kuten kuvasta näkyy...

Nico-koira olikin jo konkari veneilyssä ja Taavikin on ollut jonkun verran paatin kyydissä, mutta Hiskille kokemus oli ihan uusi ja sen huomasi: nassikka tutisi koko matkan. Vauhdilla ei ollut merkitystä, hitaastikin putputellessa pöksyt tärisi kuin viimeistä päivää.

Matkalla näimme kaikenlaista: koiria kiinnostivat eniten sorsat ym. siivekkäät ja me ihmiset sitten ihastelimme rentukoita ja vehreyttä. Vastaan tuli kaksi kirkkovenettä, muutama moottorivene sekä yksi meloja, joka huusi meille: "Teillähän on oikein Nooan arkki siellä!" Koiruudet herättivät kyllä yleistä hilpeyttä kanssaveneilijöissä...

Parin tunnin ajelun jälkeen päästiin takaisin rantaan, jossa olikin kävelyllä lisää corgeja! (Terveisiä Pirittalle...)

Eipä tuntunut Hiskille jääneen mitään veneilytraumoja, heti kuivalle maalle päästyämme poika pisti hepuliksi. Kesäsäästä on lupailtu lämmintä, joten eiköhän me veneillä vielä monta kertaa tänä kesänä. Tuskin Hiskistä koskaan laivakoiraa tulee (se on Nicon virka), mutta kunhan nyt oppisi veneessä olemaan.