Leevi kävi taas pyörähtämässä kehässä Lahti-hallissa. Esitys meni aivan ala-arvoisesti, mutta tulos oli silti hyvä: NUO ERI3 erittäin kovatasoisessa luokassa, jossa oli tämänhetkinen nuorten parhaimmisto (4 koiraa). Ajattelin ennen kehään menoa, että tästä tulee varmasti vuoden karmein katastrofi, joukkotappelu tai jotain muuta vastaavaa, mutta ihmeen hyvin klaarasin tilanteen kuitenkin. Leevi yritti vähän ärhennellä toisille uroksille, mutta ihme kyllä malttoi seisoa ja ravata suht' nätisti jonossa. Pöytä meni totaaliseksi seuhtaamiseksi, Leevi hyppi välillä mun syliin ja kiemurteli minkä kerkesi. Asiaa ei yhtään helpottanut harjoitusarvostelijan läsnäolo... Tuomari juoksutti meitä neljä kierrosta, jotta Leevi rauhoittuisi ja liikkeet näyttäisivät paremmilta. Hän totesikin kauniisti, että 'tänään täynnä tarmoa ja virtaa'!

Perjantaina kävin näyttelyharkoissa Leevin kanssa. Käveltiin reilu 3 km hallille, jotta sain edes vähän energiaa vähemmäksi. Pöytää harjoiteltiin kaksi kertaa ja se meni paremmin kuin näyttelyssä, vaikka Leevi innostuikin tutusta vetäjästä. Liikkeet menivät hyvin ja loppua kohti meno senkun parani. Viimeiset 15 minuuttia menivät suorastaan erinomaisesti! Leevi malttoi pysyä ihan paikoillaan vetäjän kävellessä ohi ja sipaistessa kyljestä. Pylly menee maahan edelleen turhan hanakasti, mutta harjoittelemalla ahkerasti sekin asia varmasti korjaantuu. Keskittymistä häiritsi kovasti nelikuinen corginpentu, joka oli meidän edellä ja oli kovin innokas (ja syötävän söpö!)... Leevi olikin pennusta vähän mustasukkainen, jos se suvaitsi leikkiä jonkun toisen koiran kanssa. Yritän käydä mahdollisimman paljon harjoituksissa talven aikana ja keväällä voisi vielä yrittää yhtä tai kahta sisänäyttelyä. Ulkonäyttelyt ovat paljon helpompia, kun ei tarvitse olla kuin sillit suolassa eivätkä muut koirat tule iholle.

Uuden vuoden aikana alkoivat taas poikien väliset tappelut, kaikissa niissä toisena osapuolena Hiski. Niinpä varasimme ajan kastrointiin 24.1. En tiedä, auttaako leikkaus tappeluihin vai pahentaako se vain asiaa, se jää nähtäväksi. Hiskin päänsisäinen paine helpottaa, mutta huonoa itsetuntoa leikkaus ei varmastikaan kohota. Painetta tuntuu kyllä olevan... Sekä kissoja että pehmoeläimiä on yritetty astua viime aikoina. Hiskin näyttelyt on siis näytelty, mutta eipä sitä varmaan muutenkaan olisi enää tullut kehässä käytettyä. Keskitymme siis jäljestykseen tulevaisuudessa.