Pari vuotta pyörittelin mielessäni Venäjän näyttelymatkaa ja pari kertaa sitä yritin toteuttaakin, mutta vasta kolmas yritys onnistui. Lähdettiin  Leevin kanssa klo 2.45 Utin ABC:lle, jossa jo odottelikin King Toursin bussi. Kamat ja koira kyytiin ja kohti itärajaa! Suomen tullista päästiin nopeasti, mutta Venäjän tullissa jonotettiin hyvä tovi. Olimme näyttelypaikalla jo ennen kahdeksaa, ja pystytimme Suomi-leirin keskelle kenttää. Matkalaiset olivat tosi mukavia, ja joku oli aina vahtimassa kamoja, kun toiset olivat kehässä tai ulkoiluttamassa koiria. Näyttelyalue oli tosi pieni, mutta hyvin sinne mahduttiin, olihan koiriakin vain reilut 350. Ensimmäinen tunti meni ihmetellessä kehien sijoittelua ja jonottaessa luetteloita. Näyttelyitä oli kaksi, VKLS:n 'Gardarika'-näyttely ja Era Vodoleyan 'Benefis'. Ennen kehiä syötiin aamupala ja sitten ruvettiin tositoimiin. Pääsin esittämään matkakaverin skyenterrieriäkin kahteen otteeseen. 

Ensin olimme VKLS:n kehässä, jossa oli tuomarina Oleg Vasiliev. Myrtsinnäköinen setä pyöritti kerran ympäri, edestakaisin ja otti pikaisesti pöydälle. Minuutti kehässä, serti, ROP ja kiitos näkemiin! Leevi oli ainoa cardigan, joten kilpailua ei ollut eli uusi titteli tuli suit sait sukkelaan! Sitten odottelin puolisen tuntia, jotta saisin arvostelun + lippulappuset. Sepä olikin sitten vähän kinkkisempi juttu. Joku tiesi kertoa, että arvosteluja ei saakaan kehistä, vaan VKLS:n teltasta portilta. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään, joten oli pakko kysyä siltä ainoalta toimitsijalta (ja häiritä hänen ruokataukoaan), joka osasi englantia, että mistähän ihmeestä niitä lappusia oikein haetaan. Oikea paikka löytyi viimein, ja saimme kivan pokaalin, heijastimen, pienen ruusukkeen, diplomeja sekä sertilapun, joka laitetaan sitten Venäjälle takaisin valionarvohakemuksen kera.

Kahteen asti iltapäivällä paistoi aurinko ja oli mukava keli, mutta 10 minuuttia ennen kuin piti mennä uudestaan kehään, tuli ravakka 15 minuutin sadekuuro. Kenttä muuttui hetkessä mutavelliksi, mutta onneksi sade lakkasi juuri ennen meidän vuoroamme. Kehässä luisteltiin kieli keskellä suuta pari kierrosta ja tällä kertaa osasin vastata tuomarille venäjäksi, kun kysyttiin koiran ikää. Tuomari Svetlana Kitaeva kätteli lopuksi ja sanoi BOB, joten toinenkin serti ja ROP napsahti. Sitten jonotin taas arvostelua Era Vodoleyan teltasta. Turhaa oli se, koskapa eivät olleet vielä sinne tulleet. Odotin vielä toiset puoli tuntia ja jonotin taas... Kyllä se totta on, että Venäjä on jonottamisen luvattu maa! Nyt saatiin vähän pienempi pokaali, diplomit ja sertilappu. Näyttelypaikalla oli koju, josta sai ostaa ruusukkeita, joten päätin tuhlata ruplani suurimpaan ruusukkeeseen, mitä kojusta löytyi. Se on niin mauton ruusuke, että on jo hieno! Suurta pitää olla, kun saatiin suuresta maasta serti! :D

Ryhmäkehät alkoivat tunnin myöhässä, joten jo valmiiksi pitkästä päivästä tuli vielä pitempi. Meidän osaltamme molemmat olivat läpijuoksuja, ei herunut sijoituksia tällä kertaa. Ryhmäkehien aikaan tuli vielä toinen sadekuuro, ja ilma oli iltapäivällä todella kylmä ja tuulinen. Iltakahdeksalta saatiin viimein kamat kasaan ja kylmästä tönkköinä pakkasimme itsemme bussiin. Venäjän tullista pääsimme tällä kertaa nopeammin, mutta passia piti näyttää peräti kolme kertaa. Suomen tulliin saavuttuamme tullimiehet tulivat ratsaamaan bussin ja kaikki koirat otettiin yksitellen ulos sirujen tarkastusta varten. Siinä vierähti ainakin puoli tuntia, kun koirien bussista ottaminen ja takaisin vieminen ei ole kovin nopeaa toimintaa ahtaissa tiloissa. Kaikki oli kunnossa ja tax freen kautta pääsimme takaisin koti-Suomeen. Utissa olimme klo 00.15. Venäjä oli ehdottomasti postiivisempi kokemus kuin olin odottanut, mutta jos seuraavaa kertaa tulee, lähden ehkä mieluummin vaikka Pietariin johonkiin isompaan näyttelyyn. Leeville on taas annettava kiitokset mukavasta matkaseurasta, se on kyllä oiva reissurekku!  <3

IMG_8103.jpg