Käytiin Hiskin kanssa tänään kokeilemassa ekaa kertaa verijälkeä. Tein metsään n. sadan askeleen pituisen melko suoran jäljen, jossa oli yksi makuu. Hiski etsi jäljen alkukohtaa hetken aikaa, mutta pääsi nopeasti vauhtiin, kun jälki löytyi. Nenä oli maassa tiiviisti, ja makuu löytyi aika helposti. Vain kerran piti jäädä hetkeksi miettimään. Matka makuulta kaadolle menikin sitten jo hyvin vauhdikkaasti ja perillä odottanut makkarapurnukka ei kiinnostanutkaan enää kovin paljon, kun oli verta tarjolla! Hiski nuoli tarkkaan kaatokohdassa olleet veret, ja leikitin sitä hetken verisen sienen kanssa palkkioksi. Nenätyöskentely on kyllä ehdottomasti Hiskin heiniä, Taavi tuskin olisi innostunut noin paljon asiasta. Ilmoitimme Hiskin tällä viikolla alkavalle jälkikurssille ja kahden viikon päästä mennään taas kokeilemaan verijälkeä. Ensi kerralla täytyykin jo tehdä vaikeampi jälki, että olisi pojalle enemmän haastetta.