Taas lähdettiin meren yli Eestinmaalle. Puksuteltiin Tallink Starilla lauantai-iltapäivällä Tallinnaan ja Hiski katseli matkalla maisemia, kun oltiin otettu ikkunallinen hytti. Raastoimme matkalle mukaan myös kennelpoikamme Esan, koska kolmin aina kaunihimpi tai jotain... Satamasta ajettiin Viimsiin hotelli Athenaan, jossa nukuimme hyvät yöunet ja seuraavana aamuna suunnistimme hotellin vieressä olevalle urheilukentälle näyttelyyn. Hotellin valinnassa kävi kyllä tuuri, koska Tallinnassa oli sunnuntaina maraton ja koko keskusta oli suljettu autoliikenteeltä klo 7 ja 16 välillä. Meidän ei kuitenkaan tarvinnut ennen iltaseitsemää liikkua Viimsistä mihinkään!

Leevi aloitti corgikisan junioriluokan voitolla ja junnusertillä. Koska serti oli jo kolmas, Leevi lisäsi meriittilistaansa tittelin EE JMVA! Seuraavana oli vuorossa latvialainen 10 kk vanha juniorinarttu, joka myös sai junnusertin. Leevi voitti juniorit ja oli ROP-JUN. Sitten olikin Hiskin vuoro... Yrmeähkö tuomaritäti ei suostunut käyttämään pöytää, vaikka sellainen kehässä oli. Hiski puolestaan ei suostunut siihen, että perhekalleuksia ropeloidaan maassa, joten arvostelu jäi sitten siihen. EVA, tyhjä arvostelulappu ja kiitos näkemiin. Muotovalion arvo jäi siis vielä haaveeksi... Koska PU-kehää ei ollut, Leevi oli automaattisesti ROP.

Hiski löysi puistikosta ihanan lasipullon, jota oli kiva kanniskella...

Päivä meni siis ryhmäkehiä odotellessa, mutta onneksi meitä ilahdutti kaksi 2,5 kk vanhaa pemupentua, Marta ja Oliver.

Klo 16 alkoivat ryhmäkilpailut. Ensin arvosteltiin muutama roturyhmä, sen jälkeen mentiin pyörähtämään BIS-juniorkehään. Junnuja oli paljon, ja me saimme tällä kertaa vain kokemusta. Mutta toisin kävi ryhmäkehässä! Ykkösryhmäläisiä oli jäänyt paljon pois loppukilpailusta (vain 10 koiraa oli paikalla) ja kaikki muut rodut esitettiin juosten, joten tuomarilla oli paljon aikaa ihastella Leevin ravaamista! Ja hienosti se ravasikin... Rivissä seistessämme tuomari alkoi kävelemään meitä kohti ja siinä hämmennyksissäni ajattelin, että se tulee kättelemään meidät ulos kehästä. Tuomari kuitenkin sanoi selvällä suomen kielellä 'paljon onnea' ja ojensi ruusukkeen nelossijan merkiksi! Seuraavista parista minuutista on vain hämäriä muistikuvia... Palkinnoksi tuli hieno pokaali ja 3 kilon säkki koiranruokaa. Olin ajatellut ennen Viroon lähtöä, että olisipa kiva, jos voittaisi jostain kisasta papanasäkin, kun alkaa tuo koiranruoka olla vähissä ja Leevi luki ajatukset.

Illalla lähdettiin laivalla takaisin Suomeen. Meikäläisen laivamatka meni mukavasti hytin lattialla kontaten ja siivoten Hiskin oksennuksia. Hiskin maha ei ilmeisesti tykännyt matolääkkeestä ja se aloitti pulauttamalla päivän ruoat ulos. Seuraavaksi mahasta tuli viiden minuutin välein kunnon lojaus sappinestettä ja sitä kesti puolitoista tuntia. Onneksi hytissä oli kolme rullaa vessapaperia, ne nimittäin menivät kaikki... Helsinkiin tullessa maha oli onneksi rauhoittunut ja koko porukka painui klo 2 yöllä rauhallisesti yöpuulle.