Puksuttelimme Leevin kanssa Lahteen junalla kauniina ja lämpimänä syyspäivänä käymään vähän lääkäritädin pakeilla. Ensin piti tappaa aikaa, kun aikataulut eivät oikein sattuneet yksiin lääkäriajan kanssa. Lähdimme vaeltelemaan Radiomäelle, josta löytyikin mukavia näköalapaikkoja, puistonpenkkejä ja polkuja. Sieltä valuimme vähitellen kohti Launetta ja Vethausia.

syksylahti%20006-normal.jpg

Käytin Leevin alkajaisiksi vaa'alla, joka näytti 16,4 kiloa. Sitten täyteltiin vähän lomakkeita ja odoteltiin. Tutkimuksessa ei mennyt kuin 10 minuuttia. Leevi nökötti pöydällä oikein nätisti, vaikka vähän jänskättikin. Puolet karvoituksesta taisi varista siihen tutkimuspöydälle... Silmät olivat täysin terveet, ja sitten tutkittiin vielä polvet. Leevin polvet on tutkittu puolitoistavuotiaana, ja silloin lääkäri sanoi niiden olevan rajatapaukset. Hän päätti ne tuolloin laittaa ykkösiksi. Tämä lääkäri sanoi samat sanat: eivät oikein nollat mutteivät ykkösetkään. Koska puolikkaita ei voi antaa, hän päätti laittaa ne nolliksi! Siispä pojasta polvi parani ja Leevin polvet ovat nyt virallisesti nollat! 

Sitten lähdettiin takaisin rautatieasemalle, Leevi silmiään siristellen kirkkaassa ulkoilmassa... Junamatka taisi pojalta mennä unten mailla eikä rauhaa häirinnyt edes mäyräkoiranpentu, joka murisi muka-uhkaavasti oudolle kookipojalle. Kun päästiin kotiin, Leevi kävi melko heti nukkumaan ja nukkui iltakymmeneen asti... Rankka päivä siis!