Juhannus tuli taas vietettyä mukavasti hyvien ystävien ja hyvän ruoan parissa. Juhlimme myös Hiskin yksivuotissynttäreitä samalla. Ei se kyllä vielä ihan niin vanhalta vaikuta... No, Hiski saa olla vauva niin kauan kuin huvittaa!

Pieni päivänsankari väsähti...

...ja juhlat karkasivat jossain vaiheessa tassusta...

Keskiviikkona käytiin Kymen Koirapalvelun maastoryhmässä harjoittelemassa jäljestystä pellolla. Koirakkoja olikin jopa kymmenkunta, vaikka ilma oli todella kuuma. Hyvin koirat kuitenkin jaksoivat, kun tehtiin vain yksi jälki per koira. Meiltä harjoituksiin osallistui vain Hiski, Taavi oli autossa sillä aikaa. Hiski ylitti odotukseni: jätkä löysi paria palasta lukuunottamatta kaikki namit ja suoriutui hommasta nopeasti ja keskittyen. Nenä irtosi maasta vain kerran jäljen alkuosassa. Ihan kuin olisi imurin perässä kävellyt! Olisin voinut laittaa paljon pienempiäkin namipaloja jälkiin, tehtävä tuntui olevan Hiskille jopa turhan helppo, vaikka se harjoitteli hommaa ensimmäistä kertaa. Pelasin kuitenkin varman päälle, koska halusin Hiskin varmasti onnistuvan etsimisessä. Olen kyllä huomannut, että sillä on huipputarkka nenä, mutta silti yllätyin vauhdista ja varmuudesta.

Kun tultiin kotiin, tein Taaville oman jäljen läheiselle pellolle. Taavi meni ensin aloituskohdan ohi, mutta palasi takaisin ja löysi namit. Nameja jäi kuitenkin matkan varrelle muutamia. Lopussa odotti iso palkinto, lihapullarasia ja sen Taavi kyllä löysi! Ensi viikolla maastoryhmässä harjoitellaan hakua metsässä, mutta sehän on meidän pojille jo tuttu juttu. Sitten mennään molempien poikien kanssa itikoitten syötäväksi!