Lahden talvinäyttely jäikin sitten pitkään aikaan ainoaksi näyttelyksi tänä vuonna, kiitos koronaviruksen. Näyttely toisensa jälkeen peruuntui eikä vieläkään ole varmaa, pääseekö syyskuussakaan vielä mihinkään. Ollaan eletty siis ihan vaan kotielämää. Leevi alkoi oireilemaan vuodenvaihteessa oikeaa etujalkaansa, ja kun siihen ei osteopatia eikä hieronta enää auttaneet, päätin kiikuttaa sen lekurille. Diagnoosi oli se, joksi itsekin sitä arvelin eli nivelrikko oikeassa olkapäässä. Jalka petti välillä alta lenkeillä, Leevi kompasteli eikä halunnut välillä kävellä mihinkään. Sohvalle hyppääminen onnistui hyvin, mutta alastulo olikin jo huomattavasti vaikeampaa. Leevi sai Cartrophen-kuurin, joka auttoi todella paljon.

Tämän hetken tilanne on se, että lenkkeillään max. 3 kilsan lenkkejä, kompastelua ei pahemmin enää ole ja menohaluja riittää. Joskus mennään loppulenkki hyvin hitaasti, mutta täydellistä stoppia ei tule. Leevi oli päässyt vähän pulskistumaankin, mutta dieettiruoan avulla painoa on saatu laskemaan puolitoista kiloa.

18.6. Leevi vietti 10-vuotissynttäreitään helteisissä merkeissä. Vieraita ei nyt käynyt, mutta kakkua syötiin kahtena päivänä ja uusia lelujakin Leevi sai. Tuota päivää kannatti juhlia, sillä yksikään aikaisempi cardimme ei ole päässyt edes 8 vuoden ikään asti. Silmien ympäristö on harmaantunut, mutta muuten Leevistä ei ikää huomaa. 

Sirikin vietti samoihin aikoihin puolitoistavuotispäivää. Siitä on kasvanut todellinen kaunotar.