Näköjään menee nykyään puoli vuotta, ennen kuin saa aikaiseksi kirjoittaa jotain... Viime vuoden loppupuolesta ei ole mitään ihmeempää kerrottavaa. Sirin kanssa kierrettiin näyttelyitä huonolla menestyksellä, parhaana saavutuksena Porvoon PN4 -sija. Leevikin porskutti entiseen malliin, mutta kyllä siitä nyt huomaa, että onhan se jo vanha. Uni maittaa paremmin kuin ennen ja liikkuminen on vähän sellaista pomppimista. Joulun ja loppiaisen välissä otettiin pari viikkoa iisisti, kun takajalat menivät vähän huteran oloisiksi eikä Leevi pystynyt hyppäämään sohvalle. Onneksi tilanne parani eikä eläinlääkärin palveluksia tarvittu. 

Siristä puolestaan on nyt tullut aikuinen. Se on alkanut viihtyä näyttelyissäkin jo paremmin eikä enää näytä maansa myyneeltä. Energiaa on enemmän kuin ennen ja itsevarmuutta on tullut lisää. Tammikuussa käytiin junalla Lahden ryhmänäyttelyssä ja Siri jaksoi tosi hyvin koko päivän, vaikka käytiin vielä samalla reissulla kaverilla kylässä. Junamatkat menee jo rutiinilla ja lähinnä unten mailla. Tästä innostuneena varasin meille matkan Narvaan maaliskuulle. Viimeisestä ulkomaanreissusta onkin jo 3 vuotta, ja sen jälkeen kaikki lähtöyritykset ovat menneet mönkään syystä tai toisesta. Nyt tuli sellainen fiilis, että voisi lähteä yrittämään saada jonkunnäköistä ruusuketta. Suomalaiset tuomarit eivät Siristä oikein syty, ja niitähän on melkein joka näyttelyssä nykyään.