Perjantaiaamuna lähdimme ajelemaan kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa. Puksuttelimme Tallink Superstarilla Suomenlahden yli mukavasti hytissä, ja pojat olivat ihmeissään... Hiski ihmetteli koko matkan hyttimme katossa ollutta peiliä. (Vai ihailiko vain itseään...?)

Matkan aikana vähän keinutti ja tajusin, että yksi asia unohtui: matkapahoinvointilääkkeet... Laivasta päästyämme ajoimme lähimmälle parkkipaikalle. Pojat lorottelivat hyvän tovin puun juurella ja käytiin vähän kaupassa ostamassa evästä. Sitten lähdettiin suunnistamaan hotellille, joka sijaitsi kaupungin eteläosassa. Eksyimme matkalla ainoastaan kerran (opasteiden vika!) ja U-käännöksen jälkeen pääsimme oikealle tielle.

Hotellihuone oli kolmelle hengelle ja varsin mukava, vaikkei maisemassa ollut kehumista. Pojat tietysti testasivat ensin sängyt ja sängynaluset sekä kävivät vaatekaapissa katsomassa, ettei siellä ollut mörköjä...

Iltapäivällä lähdettiin katsastamaan paikallisia lenkkeilymaastoja, kun pojilla oli menneet mahat jännityksestä sekaisin. Hotellin takana olikin kiva, rauhallinen polku. Ulkoilu ei muuten ollut kovin mukavaa, koska joka ikisen aidan takana louskutti iso vahtikoira. Illalla söin itseni halkeamisen partaalle hotellin ravintolassa. Jos virolaiset jotain osaavat tehdä, niin RUOKAA! Miten ne perunat voivatkin olla siellä niin hyviä... Aivan taivaallinen ateria ja halpakin vielä! Sen aterian jälkeen menikin yli vuorokausi, ennen kuin oli taas nälkä...

Hotellin piha oli aivan ihana: risuaitoja, keinu, katoksia, istutuksia... Itse hotellirakennus oli neuvostovallan aikainen ruma kolossi, mutta pihalla kyllä viihtyi.

Lauantaiaamuna lähdettiin ajamaan kaupungin läpi Viimsiin, Piritasta hieman pohjoiseen. Viimsi stadionilla (rapistunut neuvostoaikainen urheilukenttä) järjestettiin kansallinen koiranäyttely, ja cardien osallistujat olivat kaikki Suomesta. Bergdahlin Kirsillä oli kolme koiraa ja meillä kaksi ja loput ilmoittautuneet olivatkin sitten poissa. Koska Kirsin kaikki koirat olivat jo Eestin valioita tai junnuvalioita, meidän pojille riitti pelkät ERIt sertien saamiseen ja ERIähän siellä pääasiassa jaettiin. Kehätoimitsijalla oli vain punaisia ja vaaleanpunaisia nauhoja vyötäisillä roikkumassa, joten siitä voisi päätellä, ettei H:ta siellä juuri jaeta. Leevi tuli junnuluokassa toiseksi ja sai junnusertin, Hiski voitti luokkansa ja sai sertin. PU-kisassa Hiski veti pitemmän korren ollen toinen  ja Leevi kolmas.

Tuomarina Boris Baic Sloveniasta
Hiskin arvostelu suomennettuna: Hyvänkokoinen, tiivisrunkoinen, jolla pää ja runko tasapainossa. Hyvä pigmentti. Hyvin sijoittuneet korvat ja häntä (!) Hyvä etuosa, oikeanlainen ylä- ja alalinja. Hyvä turkki, hyvät liikkeet, hyvin kulmautunut. ERI PU2 SERT

Leevin arvostelu: Hyvänkokoinen, vahva runko ja luusto. Oikeanlainen purenta ja väri. Vahva selkä, hyvä ylä- ja alalinja. Oikeanlaiset kulmaukset. Hyvät, tyypilliset liikkeet. ERI PU3 JUN-SERT

Sunnuntaina aamupäivällä kirjauduimme ulos hotellista ja suuntasimme jälleen Viimsiin. Sään haltijat suosivat meitä: sää oli puolipilvinen ja sopivan lämmin emmekä kastuneet kertaakaan, vaikka lauantaipäivänä satoi silloin tällöin. Osanottajat olivat samat kuin edellispäivänäkin, mutta tällä kertaa järjestys oli hieman toinen.

Leevi voitti luokkansa saaden jälleen junnusertin ja Hiski toisti edellispäivän tuloksen: serti ja luokkavoitto. Leevi oli VSP-juniori ja loppujen lopuksi myös VSP! Se voitti paras uros -kisan, mutta hävisi Kirsin valionartulle (joka oli lopulta RYP-3!). Arvostelut olivat venäjäksi, joten niiden sisältö jäi arvoitukseksi. Jäimme seuraamaan näyttelyä loppuun asti, sillä laivamme lähti vasta illalla ja aikaa piti saada tapettua jossain.

Olisipa saatu hieno poseerauskuva, mutta Leevi päätti, että nyt hän kyllä ISTUU! Rankka reissu alkoi jo vähän painaa poikien olemuksessa eikä Leevi enää jaksanut olla parhaimmillaan. Näyttelyn jälkeen käytiin vielä kaupassa ja mentiin piknikille läheiseen puistoon. Räpsittiin vähän palkintokuviakin...

Sitten takaisin satamaan ja bye-bye, Tallinna (vähäksi aikaa)! Paluumatka meni tasaisesti ja nopeasti. Koska poikien menestys oli näin hyvä, meidän täytynee tehdä vielä toinen reissu Tallinnaan syyskuussa. Se kolmas junnuserti olisi ainakin haaveissa ja olisihan se hienoa saada meidän kipparahäntäkin valioksi vähän yli kaksivuotiaana!