18.10. lähdettiin kohti Latviaa lähes samalla porukalla kuin viime talvena Kaunasiin. Ensin junalla Kotkaan ja sieltä autokyydillä satamaan. Matkalta otettiin Sirin ja Ursula-buldogin kaveriksi muutama mäyräkoira. Riikassa oltiin myöhään illalla ja majoituttiin eri hotelleihin. Aamulla suunnattiin Kipsalan messuhalliin, jossa järjestettiin Riga Winner '24. Siri esiintyi ihan hyvin, mutta itse törmäilin kehätolppiin. Valioluokassa oli 3 narttua ja sijoituimme toiseksi SA:lla. Lopputuloksena oli PN4, mutta serti matkasi kakkoseksi tulleelle koiralle. Ursulakaan ei saanut mitään, mutta mäyräkoirat vetivät koko potin kotiin ryhmäsijoitusta myöten. Lähdettiin jo alkuiltapäivästä takaisin hotellille ja käytiin läheisessä puistossa lenkillä nauttimassa lämpimästä, aurinkoisesta syyspäivästä. 

Sunnuntaina oli vuorossa tavallinen inttinäyttely. Siri oli tällä kertaa yksin valioluokassa ja sai SA:n. Jäimme kuitenkin PN-kehässä kolmoseksi ja serti meni kirjaimellisesti nenän edestä kakkoselle. Kirosana pääsi kehästä poistuessa, ei voinut mitään. Jälleen turha reissu! Kotimatkalle lähdettiin heti kehien loputtua ja aikaa jäi vielä pysähtymiseen SuperAlkossa rajalla sekä koirien ulkoilutukseen Tallinnassa. Elina heitti meidät ystävällisesti vielä yöllä Valkealaan. Kivaa oli (varsinkin takapenkkiläisten juttuja kuunnellessa), mutta tyhjin tassuin tultiin kotiin.

Marraskuun alussa Sirillä oli perinteinen hammaslääkärikäynti eli hammaskiven poisto. Samalla löytyi pieni ihottuma toisesta kainalosta, johon saimme kortisonisalvaa, ja vaiva paranikin muutamassa päivässä.

Marraskuun lopussa pääsimme piiiiitkästä aikaa match show'hun Kouvolaan. KSSK järjesti mätsärin uudella hallillaan, joka oli mukava ja lämmin, mutta osallistujia oli yllättävän vähän. Ekan kehäkierroksen tein Vili-cardin kanssa pennuissa. 2 ekaa kierrosta mentiin kengurubensalla, mutta kolmas kierros sujui jo varsin mallikkaasti. Siri oli saanut vahingossa väärän kilpailunumeron (isoihin koiriin) ja meidät siirrettiin sitten pienten koirien viimeiseksi eli odotteluaika oli pitkä. Siri liikkui ihan hyvin, muttei tapansa mukaan näyttänyt kovin innostuneelta, joten tuomarikaan ei meistä innostunut. Ei sijoitusta Vilille eikä Sirille, mutta olipahan kiva päivä koiraharrastuksen parissa.

Joulukuussa olikin taas Voittaja-näyttelyn vuoro. Tällä kertaa osallistuimme vain sunnuntaina. Sirin esiintyminen meni oikein hyvin, mutta tuomari oli tiukalla päällä eikä SA:ta herunut. Meille taas normitulos messarista, ERI2. 

13.12. Siri täytti jo 6 vuotta (justhan se oli pentu!) ja juhlistimme päivää täytekakulla. Muutama päivä myöhemmin Leevi täytti 14,5 vuotta. Leevi alkoi saada syksyllä Librela-pistoksia Cartrophenin lisäksi ja se on auttanut kovasti. Papparainen on tehnyt silloin tällöin jopa 2,5 kilsan lenkkejä eikä ole juuri ontunut. Vanhus on ihan hyvässä kunnossa ja pääsee juhlimaan vielä ainakin yhtä joulua!

Jos alkukesä oli näyttelyiden suhteen kädenlämpöistä lompsottelua, niin loppukesä menikin jo sitten paremmin. Elokuun näyttelyt aloitettiin kotikonnuilta Luumäeltä. Corgit arvosteli ekaa kertaa Perttu Ståhlberg, joka oli oikein miellyttävä tuomari. Valitettavasti Sirin turkki oli tippunut totaalisesti ja tämä vaikutti sijoitukseen. Siri oli kuitenkin hienosti PN3. Koko päiväksi oli luvattu kovaa sadetta, mutta onneksi tuli vain pari ravakkaa kuuroa. Näyttelyn jälkeen sain kutsun tulla katsomaan vanhaa lapsuudenkotiani Kaulion kylässä, ja Siri pääsi tutustumaan mamman entiseen kotiin ja leikkimään Piiku-cardin kanssa pihalla.

Seuraavalla viikolla olivat vuorossa Kouvola ja Heinola. Kouvolassa tuomarina oli ihana Zorica Blomqvist, joka piti huolen, että handlereillä on mukavaa ja kaikki tietävät, mitä pitää tehdä. :) Oli kauhean kuuma päivä eikä Siri ollut parhaimmillaan  (näyttelymatkakin oli liian lyhyt!), mutta nappasimme silti sijoituksen eli PN4. Kehän jälkeen kävin hörppäämässä ilmaiset kahvit palkkiona siitä, että piirsin uusiksi Kouvolan näyttelyn logon. 

Heinolaan menimme korialaisen sammari-ihmisen kyydissä. Päivä ei ollut onneksi niin kuuma kuin Kouvolassa, ja Siri olikin nyt hyvässä vedossa. Kasvattajakin oli kehän laidalla pemunsa kanssa ja Siri esitteli hänelle kerjäämistaitojaan, mitä se ei yleensä näyttelypaikalla tee... Tuomarina ollut Oliver Simon tykkäsi tänään valmiimmista koirista. Heinolassa oli vain 4 cardia, 2 junnua (molemmille EH:t) ja 2 aikuista. Siri sai SA:n ja oli näin automaattisesti PN1 ja lopulta ROP! Jäimme ryhmäkehiin ja esiarvostelu menikin oikein mallikkaasti. Siri ravasi hienosti ja pitkän viikonlopun päätteeksi oli vielä voimia jäljellä. Kehis-Pinja heitti meidät sitten kotiin ja siihen olikin hieno päättää kesäloma!

Riihimäen tuplanäyttelyssä osallistuin vain sunnuntaille. Pääsin kyydillä sateiseen Riksuun, ja näyttelypäivästä tulikin sitten edellisvuoden toisinto: molemmilla kerroilla satoi, molemmilla kerroilla Siri oli PN1 ja molemmilla kerroilla ROP-kehässä oli vastassa ruotsalainen Lejonluf's -kennelin uros! Ainoa ero oli se, että nyt Siri voitti Suomi-Ruotsi -maaottelun! Tuomarina oli serbialainen Anna Brankovic, joka oli tiukka täti ja antoi 11 cardista vain kahdelle SA:n. Siri esiintyi todella hienosti ja veti voiton kotiin ollen ROP! Koska olin ostanut junalipun kotiin, pitikin lähteä samantien juoksemaan toimistolle kertomaan, ettemme osallistu ryhmäkehiin ja hakemaan palkinnot. Käväisin pikaisesti englanninbulldoggi- ja mäyriskehillä moikkaamassa tulevia Latvian matkakavereita (kaikilla oli ROP-koirat!), sitten kamat kasaan ja käppäilemään kohti rautatieasemaa. Kolkuttelimme junalla Lahden kautta Kouvolaan, jossa olikin sopivasti taksi odottamassa ja kotona olimme klo 15. 

Nyt odotellaan, että juoksut menevät ohi ennen seuraavaa koitosta, joka onkin sitten Riikassa.  Turkkikin ehtii kasvaa ennen sitä takaisin.

Kevään ja kesän näyttelyistä ei juuri ole kerrottavaa lukuunottamatta huhtikuun Kotkan ryhmistä, jossa Siri oli PN2. Sirin kiinnostus kehän kiertämistä kohtaan on taas ollut pohjalukemissa eli lähinnä sileää ERIä ollaan saatu. Kaunis on koira, mutta kun ei huvita niin ei huvita, sori!

Tänä kesänä olinkin erikoisnäyttelyssä mukana järjestäjän ominaisuudessa. Corgierkkari pidettiin Jaalassa kesäkuun lopussa ja kaikenlaisissa järjestely- ja valmisteluhommissa menikin sitten koko kesäkuu. Onneksi oli pari viikkoa lomaa, niin ehti askarrella kaikenlaista. Sirin jätin suosiolla kotiin, vaikka olisinkin kyllä ehtinyt sen esittämään kehässä. Päivä oli kuuma pientä viilentävää sadekuuroa lukuunottamatta, porukkaa oli paljon ja ilmeisesti kaikki viihtyivät iloisista ilmeistä päätellen. Pientä sekoilua oli kiertopalkintojen ja palkintolasien kanssa, muttei mitään katastrofaalista kuitenkaan. Itse kulutin päivän lähinnä toimistossa ja kuljettaen erilaisia tavaroita paikasta toiseen. Näyttely järjestettiin yhdessä australiankarjakoirien kanssa, joten karjisporukatkin tulivat tutuiksi. Illalla kaikki voimat oli käytetty ja jalat huusivat hoosiannaa, mutta onneksi näyttelyn purkamisoperaation hoitivat pääasiassa tanskandoggiporukka sunnuntaina. 

Leevikin porskuttaa edelleen, ja täytti kesäkuussa kunnioitettavat 14 vuotta! Voimat alkavat pikkuhiljaa vähentyä, lenkit lyhenevät ja hidastuvat, mutta kyllä me hyvänä päivänä tehdään vielä 3 kilsan lenkki. Päivälenkit ovat lähinnä myyränkolojen haistelua lähipellolla ja hissuttelua omaan tahtiin. Kesäkuussa annoin 4 nivelpistoksen sarjan, mutta nivelrikko ei mielestäni ole pahentunut. Liikkuminen alkaa olla jäykkää kokonaisvaltaisesti niin kuin vanhuksilla tuppaa olemaan. 

Lähdimme neljän naisen porukalla omalla autolla Kaunasiin näyttelymatkalle. Matkakaverini olivat kaikki Kotka-Pyhtää -akselilta, joten kolkuttelimme Sirin kanssa ensin junalla Kyminlinnaan, josta meidät poimittiin kyytiin. Siri oli ekaa kertaa elämässään INNOISSAAN lähdöstä! Tuttava tuli hakemaan meidät kotoa asemalle, ja vein ensin kamat autoon ja tulin sitten hakemaan koiran. Siri olisi normaalisti painunut tässä vaiheessa sängyn alle piiloon, mutta nyt se oli katsonut ikkunasta huolissaan, että eikö mamma otakaan häntä mukaan! Kyminlinnasta matka jatkui Pyhtään ABC:lle, josta tuli viimeinen matkustaja kyytiin ja sitten ajeltiin Helsinkiin. Laivakyyti oli tasainen ja mukava, ja Tallinnaan päästyämme kävimme tankkaamassa auton ja ulkoiluttamassa nelijalkaiset (2 englanninbulldoggia, 3 mäyräkoiraa ja Siri). Sitten alkoi pitkä ajomatka illalla kohti Latvian eteläosassa olevaa pikkukaupunkia Bauskaa. Perillä olimme n. klo 01 seuraavan vuorokauden puolella.

Hotellivirkailija ei juuri puhunut englantia, vaan puhe oli latvian, englannin ja saksan sekoitusta. Se, että mukanamme oli koiria, tuntui tulevan hänelle täytenä yllätyksenä. Asiat saatiin kuitenkin selviksi ja meille luvattiin aamiaisnyssykät mukaan, koska lähdimme Bauskasta jo klo 7. Muutama tunti saatiin siis nukkua ja sitten jäljellä oli vielä vajaan 3 tunnin ajomatka Kaunasiin. Näyttelypaikka löytyi helposti ja oma kehäni oli kätevästi ulko-oven lähellä. Siinä kohtaa olikin eniten tilaa, vessat ja ruokapaikka olivat vieressä ja ulkoilemaan pääsi kätevästi. Näyttelypaikka koostui kahdesta viileähköstä hallista yliopistokampuksella. Onneksi kaikkien meidän kehät olivat samassa hallissa, ja suomalaista kehänlaitaseuraakin löytyi. Itseäni ei jännittänyt yhtään ja Sirikin tuntui olevan tarmoa täynnä. 

Eka päivänä tuomarina oli turkkilainen Fatih Cokcan, joka antoi Sirille ERI2:n ja pääsimme vielä yrittämään varaCACIBia, joka kuitenkin meni puolalaiselle koiralle. Valioluokassa oli kaksi bikinikunnossa ollutta suomalaista (Lila ja Siri) sekä virolainen Hippie, joka oli täydessä turkissa ja vei voiton jokaisena päivänä. Matkakavereilla oli mennyt vähän paremmin, joten jäimme vielä isoihin kehiin. Viiden jälkeen pakkasimme kamat ja ajoimme keskustaan hotellille. Parkkipaikan löytäminen olikin sitten seuraava haaste. Pyörittyämme puoli tuntia hotellin ympärillä oli pakko mennä respaan kysymään, missä hotellin parkkis oli ja miten sinne pääsee! Sitten kauppaan ruokaostoksille ja nukkumaan!

Lauantaina olimme samassa kehässä samalla porukalla. Tuomarina oli italialainen Vincenzo Parmiziano, jolta saimme EH:n. Kirjallisia arvosteluja ei ollut, joten en tiedä, mistä EH tuli. Kävin välillä Sirin kanssa pitkällä kävelylenkillä kampusalueella ja Siri oli edelleen innokkaan oloinen (!!!). Normaalisti se ei reissuissa halua lähteä kovin kauas kävelyille, mutta nyt oli eri meininki. Illalla käytiin paikallisessa kauppakeskuksessa ostoksilla, syötiin huoneissamme ja käytiin taas ajoissa nukkumaan.

Sunnuntaina tuomarina oli liettualainen Valentinas Stiklius. Cardeja oli tänään yksi enemmän, kun yksi liettualainen uros tuli kilpailemaan ja oli saman tien ROP. Meidän tulos oli taas ERI2, mutta tällä kertaa saimme varaCACIBin, josta sai myös pokaalin (muttei ruusuketta). Valiotitteli jäi siis saamatta, mutta olin todella iloinen siitä, miten hienosti Siri jaksoi kolme näyttelypäivää ja sillä tuntui olevan hauskaa kehässä! Joka päivä askeleet sekosivat kertaalleen, mutta sain sen pienellä pyöräytyksellä taas ravaamaan. Loppukehiin emme ehtineet jäädä, vaan heti kun viimeinen meistä oli valmis, veimme kamat autoon ja lähdimme ajamaan kohti Tallinnaa. Matkalla pysähdyimme Latvian ja Viron rajalla SuperAlkossa hakemassa vähän juotavaa ja ulkoiluttamassa koirat. Tallinnassa olimme vähän ennen yhdeksää ja ehdimme hyvin vielä tekemään pienen pissalenkin ja sitten ajoimme satamaan. Ei tullut edes kiire! Merellä oli tuulista ja laiva tuli vartin myöhässä Helsinkiin. Kotkassa olimme sitten kahden jälkeen yöllä ja kuskimme "kelataksi" vei Sirin ja minut ihan kotiin asti. Kello oli siinä vaiheessa neljän paikkeilla ja seuraava päivä meni vähän sumussa. Kaiken kaikkiaan hieno ja tekemisen arvoinen reissu, vaikkei tulosta tullutkaan. Täytynee yrittää joskus uudelleen!

Jokavuotinen must -juttu messari tuli käytyä läpi kaksipäiväisenä. Lauantaina cardeilla oli tuomarinmuutos, mistä en ollut kovin innoissani. Itävaltalaistuomarin tilalle tuli suomalainen, ja niin kuin arvelinkin, Siri ei aiheuttanut hänessä ihastumista. Valioluokassa oli 4 narttua ja jäimme jumbosijalle ERIllä. Sekä koiralla että emännällä oli vähän vaikeuksia kehässä. Siriä ei taas olisi voinut vähempää kiinnostaa koko touhu, ja multa meinasi koko ajan tippua kengät jalasta. Kilpailuluokan kierroksen vedinkin sukkasillani! Kengät olivat samat kuin aina ennenkin, mutta uudet, liukkaat sukkahousut olivat virhevalinta.

Sunnuntai menikin sitten jo vähän paremmin. Kehän laidalla oli tosi leppoisa ja mukava tunnelma, kengät oli vaihdettu toisiin ja Sirikin ravasi vauhdikkaammin. Tuloskin oli hitusen parempi, mutta silti meidän normisettiä messarissa eli ERI3. Kehän jälkeen kiersin rotukopit ja myyntipisteet normaaliin tapaan. Sitten olikin näyttelyvuosi pulkassa!

SWCS ry:n Vuoden corgi -kisassa sen sijaan pärjättiin yllättävänkin hienosti. Siri oli Paras cardigannarttu -sarjan kuudes! Aikaisempina vuosina emme ole edes osallistuneet, koska emme ole pahemmin PN -sijoituksia saaneet ennen tätä vuotta. Lahden ryhmänäyttely tammikuussa jätetään tällä kertaa väliin, koska Liettua kutsuu tammikuun lopussa. Kymenlaaksosta lähtee 4 naisen porukka kokeilemaan näyttelyonneaan Kaunasiin. Saa nähdä, kuinka käy!

(kuva: Tiia Salosaari)