lauantai, 3. helmikuu 2024

Liettuan reissu 25.-28.1.2024

Lähdimme neljän naisen porukalla omalla autolla Kaunasiin näyttelymatkalle. Matkakaverini olivat kaikki Kotka-Pyhtää -akselilta, joten kolkuttelimme Sirin kanssa ensin junalla Kyminlinnaan, josta meidät poimittiin kyytiin. Siri oli ekaa kertaa elämässään INNOISSAAN lähdöstä! Tuttava tuli hakemaan meidät kotoa asemalle, ja vein ensin kamat autoon ja tulin sitten hakemaan koiran. Siri olisi normaalisti painunut tässä vaiheessa sängyn alle piiloon, mutta nyt se oli katsonut ikkunasta huolissaan, että eikö mamma otakaan häntä mukaan! Kyminlinnasta matka jatkui Pyhtään ABC:lle, josta tuli viimeinen matkustaja kyytiin ja sitten ajeltiin Helsinkiin. Laivakyyti oli tasainen ja mukava, ja Tallinnaan päästyämme kävimme tankkaamassa auton ja ulkoiluttamassa nelijalkaiset (2 englanninbulldoggia, 3 mäyräkoiraa ja Siri). Sitten alkoi pitkä ajomatka illalla kohti Latvian eteläosassa olevaa pikkukaupunkia Bauskaa. Perillä olimme n. klo 01 seuraavan vuorokauden puolella.

Hotellivirkailija ei juuri puhunut englantia, vaan puhe oli latvian, englannin ja saksan sekoitusta. Se, että mukanamme oli koiria, tuntui tulevan hänelle täytenä yllätyksenä. Asiat saatiin kuitenkin selviksi ja meille luvattiin aamiaisnyssykät mukaan, koska lähdimme Bauskasta jo klo 7. Muutama tunti saatiin siis nukkua ja sitten jäljellä oli vielä vajaan 3 tunnin ajomatka Kaunasiin. Näyttelypaikka löytyi helposti ja oma kehäni oli kätevästi ulko-oven lähellä. Siinä kohtaa olikin eniten tilaa, vessat ja ruokapaikka olivat vieressä ja ulkoilemaan pääsi kätevästi. Näyttelypaikka koostui kahdesta viileähköstä hallista yliopistokampuksella. Onneksi kaikkien meidän kehät olivat samassa hallissa, ja suomalaista kehänlaitaseuraakin löytyi. Itseäni ei jännittänyt yhtään ja Sirikin tuntui olevan tarmoa täynnä. 

Eka päivänä tuomarina oli turkkilainen Fatih Cokcan, joka antoi Sirille ERI2:n ja pääsimme vielä yrittämään varaCACIBia, joka kuitenkin meni puolalaiselle koiralle. Valioluokassa oli kaksi bikinikunnossa ollutta suomalaista (Lila ja Siri) sekä virolainen Hippie, joka oli täydessä turkissa ja vei voiton jokaisena päivänä. Matkakavereilla oli mennyt vähän paremmin, joten jäimme vielä isoihin kehiin. Viiden jälkeen pakkasimme kamat ja ajoimme keskustaan hotellille. Parkkipaikan löytäminen olikin sitten seuraava haaste. Pyörittyämme puoli tuntia hotellin ympärillä oli pakko mennä respaan kysymään, missä hotellin parkkis oli ja miten sinne pääsee! Sitten kauppaan ruokaostoksille ja nukkumaan!

Lauantaina olimme samassa kehässä samalla porukalla. Tuomarina oli italialainen Vincenzo Parmiziano, jolta saimme EH:n. Kirjallisia arvosteluja ei ollut, joten en tiedä, mistä EH tuli. Kävin välillä Sirin kanssa pitkällä kävelylenkillä kampusalueella ja Siri oli edelleen innokkaan oloinen (!!!). Normaalisti se ei reissuissa halua lähteä kovin kauas kävelyille, mutta nyt oli eri meininki. Illalla käytiin paikallisessa kauppakeskuksessa ostoksilla, syötiin huoneissamme ja käytiin taas ajoissa nukkumaan.

Sunnuntaina tuomarina oli liettualainen Valentinas Stiklius. Cardeja oli tänään yksi enemmän, kun yksi liettualainen uros tuli kilpailemaan ja oli saman tien ROP. Meidän tulos oli taas ERI2, mutta tällä kertaa saimme varaCACIBin, josta sai myös pokaalin (muttei ruusuketta). Valiotitteli jäi siis saamatta, mutta olin todella iloinen siitä, miten hienosti Siri jaksoi kolme näyttelypäivää ja sillä tuntui olevan hauskaa kehässä! Joka päivä askeleet sekosivat kertaalleen, mutta sain sen pienellä pyöräytyksellä taas ravaamaan. Loppukehiin emme ehtineet jäädä, vaan heti kun viimeinen meistä oli valmis, veimme kamat autoon ja lähdimme ajamaan kohti Tallinnaa. Matkalla pysähdyimme Latvian ja Viron rajalla SuperAlkossa hakemassa vähän juotavaa ja ulkoiluttamassa koirat. Tallinnassa olimme vähän ennen yhdeksää ja ehdimme hyvin vielä tekemään pienen pissalenkin ja sitten ajoimme satamaan. Ei tullut edes kiire! Merellä oli tuulista ja laiva tuli vartin myöhässä Helsinkiin. Kotkassa olimme sitten kahden jälkeen yöllä ja kuskimme "kelataksi" vei Sirin ja minut ihan kotiin asti. Kello oli siinä vaiheessa neljän paikkeilla ja seuraava päivä meni vähän sumussa. Kaiken kaikkiaan hieno ja tekemisen arvoinen reissu, vaikkei tulosta tullutkaan. Täytynee yrittää joskus uudelleen!

maanantai, 15. tammikuu 2024

Messari 2023

Jokavuotinen must -juttu messari tuli käytyä läpi kaksipäiväisenä. Lauantaina cardeilla oli tuomarinmuutos, mistä en ollut kovin innoissani. Itävaltalaistuomarin tilalle tuli suomalainen, ja niin kuin arvelinkin, Siri ei aiheuttanut hänessä ihastumista. Valioluokassa oli 4 narttua ja jäimme jumbosijalle ERIllä. Sekä koiralla että emännällä oli vähän vaikeuksia kehässä. Siriä ei taas olisi voinut vähempää kiinnostaa koko touhu, ja multa meinasi koko ajan tippua kengät jalasta. Kilpailuluokan kierroksen vedinkin sukkasillani! Kengät olivat samat kuin aina ennenkin, mutta uudet, liukkaat sukkahousut olivat virhevalinta.

Sunnuntai menikin sitten jo vähän paremmin. Kehän laidalla oli tosi leppoisa ja mukava tunnelma, kengät oli vaihdettu toisiin ja Sirikin ravasi vauhdikkaammin. Tuloskin oli hitusen parempi, mutta silti meidän normisettiä messarissa eli ERI3. Kehän jälkeen kiersin rotukopit ja myyntipisteet normaaliin tapaan. Sitten olikin näyttelyvuosi pulkassa!

SWCS ry:n Vuoden corgi -kisassa sen sijaan pärjättiin yllättävänkin hienosti. Siri oli Paras cardigannarttu -sarjan kuudes! Aikaisempina vuosina emme ole edes osallistuneet, koska emme ole pahemmin PN -sijoituksia saaneet ennen tätä vuotta. Lahden ryhmänäyttely tammikuussa jätetään tällä kertaa väliin, koska Liettua kutsuu tammikuun lopussa. Kymenlaaksosta lähtee 4 naisen porukka kokeilemaan näyttelyonneaan Kaunasiin. Saa nähdä, kuinka käy!

siri_riksu2.jpg

(kuva: Tiia Salosaari)

lauantai, 28. lokakuu 2023

Syksyä

Syksyn viimeinen näyttely oli syyskuun toisena viikonloppuna aurinkoisessa Porvoossa. Ilma oli niin lämmin ja kesäinen, että iltapäivän ajaksi piti etsiä varjoisa paikka koirien häkeille. Siri päätti uskomattoman näyttelykesän tuloksella ERI2 SA PN2! Kahdeksasta kesänäyttelystä 4 ykkössijaa ja 2 kakkossijaa! Edes Leevi ei yltänyt moiseen suoritukseen näyttelyurallaan... Itse sain vielä hienon lintuhavainnon kaupan päälle, kun omaa vuoroa odotellessa kentän yli lensi jalohaikara! Olimme koko päivän paikalla, koska matkaseurueen koirat pärjäsivät ROPin arvoisesti. 

Alunperin oli tarkoitus lähteä Sirin kanssa Latviaan vielä syksyllä, mutta laskin juoksujen alkavan liian lähellä h-hetkeä ja hylkäsin idean. Sirihän sitten päätti kuitenkin aloittaa ne juoksut jo elokuussa eli olisimme ihan hyvin voineet lähteä, mutta koska loma oli jo lyöty lukkoon, en viitsinyt alkaa enää säätää kaikkea uusiksi. Niinpä aloin kehitellä ideaa Kaunasin matkasta tammikuulle... Se on toistaiseksi vielä tuuminta-asteella, mutta jos vaan olosuhteiden puolesta onnistuu, niin Liettuaan käypi tiemme tammikuussa. 

IMG_0826.jpg

Syksy on mennyt oikein mukavasti, ja Leevi-pappakin on ollut hyvässä kunnossa. Alkukesällä kunto vähän huononi, mutta se johtui kovasta työtahdistani, mikä johti siihen, etten päässyt Leevin kanssa tarpeeksi lenkeille. Syksyllä on ollut paljon vapaata, ja mitä viileämmäksi ilmat menevät, sitä notkeammin papparaisen jalka nousee. Lokakuun loppupuolella teimme työkaverin kanssa makkaranpaistoretken Harjun maisemissa. Viimeisestä retkestä onkin vierähtänyt jo jokunen vuosi eli koirat olivat enemmän kuin innoissaan!

tiistai, 5. syyskuu 2023

Lisää menestystä...

Näyttelykesä jatkui elokuun lopussa kesälomani alettua. Ensimmäisenä vuorossa oli kotinäyttely Kouvolan raviradalla, jossa tuomarina oli Juha Putkonen. Hän on aina Siristä tykännyt (silloin kun Siri on suostunut esiintymään), joten toiveet olivat korkealla eikä pettymystä tullut! Ensimmäinen valioluokan esiintyminen tuotti tulokseksi narttujen voiton ja kolmannen VSP:n putkeen eli hattutempun!

siri_kvl_vsp.jpg

(kuva Emmi Kortelainen)

Seuraavana päivänä suunnistimme Heinolaan. Siri veti jälleen hienosti ollen PN2 häviten vain omalle mummolleen Lisalle! Näyttelyä seuraavana päivänä Siri aloitti juoksut (aiemmin kuin olin laskenut). Seuraavana viikonloppuna oli Riihimäen reissu, jonne olin varannut hotelliyön ja junamatkat. Juoksuinen narttu hotellihuoneessa vähän arvelutti ja kaiken lisäksi sain itse vielä flunssanpoikasen, joten mietin reissun perumista ihan lauantaiaamuun asti. Viime hetkellä kuitenkin päätin lähteä, vedin särkylääkettä naamaan ja repun selkään!

Junamatka meni hienosti, Siristä on tullut jo ihan pro matkustamisessa. Riihimäen rautatieasemalta hypättiin taksiin, joka vei meidät raviradalle. Lauantaille oli luvattu sadetta, joka alkoikin juuri, kun saavuimme paikalle. Eipä mennyt kauaakaan, kun kenttä oli muuttunut mutavelliksi ja ruohikkokin oli kohtalaisen liukas. Onneksi olin tajunnut ottaa kahdet kengät mukaan, sillä lauantain jälkeen olin nilkkoja myöten jaloista litimärkä. Molempina päivinä cardeilla oli tuomarinmuutos, mikä harmitti varsinkin sunnuntain osalta, koska olin ilmoittautunut Riksuun nimenomaan tuomarin takia. No, lauantain tulos onneksi haihdutti harmitusta... 

Tuomarina oli italialainen Claudio di Giuliani, ja osanottajia oli peräti 30. Valionarttujakin oli viisi kappaletta, ja ajattelin, että käydään nyt pyörähtämässä ja lähdetään sitten hotellille... No, tuomarihan pyöritti meitä sitten koko rahan edestä vaihtaen aina välillä koirien järjestystä, mutta Siri ravasi aina ensimmäisenä. Olin hyvin hämmentynyt, kun tuomari osoitti meille luokkavoittajan paikan! Paras narttu -kehässä pyörittiin ihan yhtä kauan ja ekan kierroksen jälkeen tuomari näytti meille taas keulapaikkaa ja niinhän siinä sitten kävi, että Siri pesi koko porukan saaden elämäni ensimmäisen NORD SERTin! ROP-kehässä voiton vei upea ruotsalainen uros ja Siri pokkasi VSP:n, mikä oli ihan hyvä, koska en olisi siinä kelissä halunnut loppukehiin jäädäkään. 

siri_riksu_vsp1.jpg

(kuva Tiia Salosaari)

Sitten pistettiin kamat kasaan ja käveltiin reilun kahden kilsan matka Riihimäen keskustaan. Siri ehti toki siinä matkalla jo bongata yhden potentiaalisen rapsuttajan, kun se pysäytti kävelyllä olleen täti-ihmisen! Hänellä olikin kokemusta corgeista ja juttelimme kadulla hetken aikaa. Kaksi uitettua koiraa (toinen kirjaimellisesti, toinen kuvaannollisesti) purjehti hotelli Seurahuoneen respaan ja saimme mukavan lämpimän huoneen, jossa oli hyvä kuivatella kamppeita. 

Sunnuntaiaamuna kaveri tuli hakemaan meidät hotellilta ja vietimme auringonpaisteisen ja suorastaan kuuman päivän raviradalla. Tällä kertaa tuomarinmuutos ei ollut meille suotuisa, ja tuloksena oli ERI3. Siri oli tuomarin makuun jo liiankin solakan oloinen (ekaa kertaa tuollainen kommentti!) karvattomuuden takia. Iltapäivällä lähdettiin kaverin kyydissä kotiin. Viimeinen lomaviikko alkoi ja yksi näyttely olisi vielä seuraavana viikonloppuna, sitten saa riittää vähäksi aikaa.

torstai, 27. heinäkuu 2023

Näyttelykesä -23

Kesänäyttelykausi aloitettiin Lappeenrannasta, jossa corgit arvosteli norjalainen Bente Löseth. Linja oli aika tiukka enkä odottanut EH:ta kummempaa tulosta. Tuomari kuitenkin rakastui Siriin ihan täysillä, mutta harmi kyllä Siri oli taas hormoneista johtuen turvoksissa ja SA jäi sen takia saamatta. Tuomari sanoi, että ROP olisi tullut ilman muuta, mutta koira oli liian tuhdissa kunnossa. No, sillepä minä en mitään voinut... Arvostelu lämmitti kyllä sydäntä sen verran, että tuntui siltä, niin kuin olisi voittanut jotain!

Seuraava näyttely oli Kotkan ruusu, joka pidettiin Harjussa Virolahdella. Olin vähän taktikoinut ja ilmoitin Sirin Kotkaan, vaikka corgierkkari olisi ollut samana päivänä Jämsässä. Ajattelin kaikkien kovien nimien olevan erkkarissa eikä Kotkassa ollutkaan kuin kymmenkunta cardia. Tuomarina oli irlantilainen Sean Delmar, joka armahti meitä kuumissaan olevia eikä liikuttanut koiria kehässä kuin kerran ympäri. Päivä oli kuuma, mutta onneksi cardit olivat heti aamusta ja silloin oli vielä melko pilvistä. Siri voitti luokkansa, sai SA:n ja voittipa sitten vielä nartutkin ollen komeasti VSP! Toinen serti tuli siis kahden vuoden yrittämisen jälkeen ja siinä vaiheessa ajattelin, että kunpa kolmannen saamiseen ei menisi yhtä kauan...

No ei mennyt kuin kuukausi.

siri_valio4.jpg

(kuva Tiia Salosaari)

Olin ilmoittanut Sirin heinäkuussa vain yhteen näyttelyyn, Hyvinkään vinttikoiraradalle. Näyttely jännitti kovasti lähinnä matkan takia, koska kukaan tuttu ei ollut lauantaina menossa sinne eli VR:n kyydissä oli mentävä. Lisäksi hermostutti Sirin paria päivää aikaisemmin alkanut massiivinen karvanlähtö. Matka oli monimutkainen: ensin taksilla asemalle, yhdellä junalla Lahteen, toisella Riihimäelle, kolmannella Hyvinkäälle ja kaverin kyydillä asemalta näyttelypaikalle. Ajallisesti siihen ei mennyt sen enempää aikaa kuin autollakaan olisi mennyt, mutta junasta toiseen hyppely tuntui vaivalloiselta. Sää oli onneksi mitä parhain, ei tarvinnut raahata takkia eikä sadevehkeitä.

Tuomarina oli serbialainen Rade Vesic, joka oli hieman omalaatuinen tapaus. Vähän ynseän oloinen aluksi, mutta lohkaisi loppua kohti pari vitsiäkin. Kaikki koirat saivat hänen kehässään ERIn (EH:n sai vain handlerin taitamattomuudella), mutta SA:t olivat tiukassa. Vain luokkavoittajat (eivätkä aina nekään) saivat SA:n. Mulla oli etukäteen hyvä kutina Hyvinkään näyttelystä eikä aavistus mennyt vikaan. Siri voitti luokkansa (6 avonarttua), sai ainoana luokassaan SA:n ja voitti myös nartut. Sitten sain sanoa kehäsihteerille NE SANAT: "ottaa sertin ja valioituu"! Karvanlähtökin oli loppujen lopuksi meille eduksi, koska pohjavillaa oli vielä sopivasti, mutta Siri ei näyttänyt paksulta turkin takia. Sitten otettiin vielä viralliset valioitumiskuvat Tiian toimesta, joka sattui sopivasti olemaan näyttelyssä ulkoiluttamassa kameraansa. 

siri_valio3.jpg

siri_valio1.jpg

(kuvat Tiia Salosaari)

Sitten samanlainen matka kohti kotia kolmella eri junalla. Siri sai junassa paljon rapsutuksia niin konnarilta kuin kanssamatkustajiltakin. Muistin myös, miksen ole käyttänyt pendolinoa koiranäyttelymatkoilla... tosi pahat ja ahtaat rappuset ja meinasin jäädä vielä oven väliinkin! Kotona oltiin alkuillasta, Sirillä oli vielä virtaa, mutta itse olin ihan poikki. Samana iltana laitoin valioanomuksen Kennelliittoon ja sieltä tulikin diplomi jo viikon päästä. Siristähän tuli samalla myös Eestin muotovalio Narvasta roikkumaan jääneen sertin ansiosta. Ruusukeseinä meni siis uusiksi, että saadaan kaksi uutta kunniakirjaa mahtumaan! Nyt voidaan jatkaa harrastusta valioluokassa ilman paineita. Ei Siriä edelleenkään kehän kiertäminen hirveästi kiinnosta, mutta ei sitä tarvitse enää perässäkään vetää. Jotenkin se on kyllä aikuistunut ja muuttunut vuoden sisällä.