Leevi kävi tänään ilahduttamassa palvelukodin (vanhainkoti-sanaa ei kai sovi enää käyttää...!?) asukkaita. Mummot rapsuttelivat ja silittelivät kilpaa meidän pikku kengurupoikaa, joka taitaa kuitenkin jo älytä, ettei mummoja vasten saa hyppiä... Leevihän nautti huomionosoituksista täysin siemauksin! Pikkupoika oli kovin väsynyt parinkymmenen minuutin vierailun jälkeen... Olemme käyneet myös useamman kerran terveyskeskuksen vuodeosastolla, jonne voi viedä pieniä koiria. Hoitajat ovat olleet ainakin kovasti ihastuksissaan!

Talvi on ollut ja tulee olemaan aika tapahtumaköyhää aikaa. Kaikki ne vähäiset näyttelyt, joita talvella tai alkukeväästä on, ovat aivan liian kaukana, jotta niissä jaksaisi päiväseltään lähteä käymään. Onneksi sentään helmikuun lopussa on yksi mätsäri, niin pääsee vähän harjoittelemaan Leevin kanssa. Lohjan pentunäyttelyyn olisi periaatteessa voinut mennä, mutta kun se ROP-pentu -palkinto sieltä tuli jo viime kerralla, niin eipä viitsi mennä uudestaan onneaan koittamaan. Jos vaan suinkin saisin vapaapäivän pääsiäislauantaina (pitkäperjantaita en uskalla edes pyytää vapaaksi...), niin Lappeenrantaan voisi mennä kisailemaan. Normaali-ihmisellä ei olisi mitään vaikeuksia  viettää pyhäpäiviä näyttelyssä, mutta jos sattuu olemaan kukkakaupassa töissä, tilanne on vähän toinen. Katsellaan ja mietitään... Ai niin, hyvää ystävänpäivää kaikille koirallisille ja koirattomille ystäville, jotka tämän sattuvat lukemaan!!!