Kesänäyttelykausi aloitettiin Lappeenrannasta, jossa corgit arvosteli norjalainen Bente Löseth. Linja oli aika tiukka enkä odottanut EH:ta kummempaa tulosta. Tuomari kuitenkin rakastui Siriin ihan täysillä, mutta harmi kyllä Siri oli taas hormoneista johtuen turvoksissa ja SA jäi sen takia saamatta. Tuomari sanoi, että ROP olisi tullut ilman muuta, mutta koira oli liian tuhdissa kunnossa. No, sillepä minä en mitään voinut... Arvostelu lämmitti kyllä sydäntä sen verran, että tuntui siltä, niin kuin olisi voittanut jotain!

Seuraava näyttely oli Kotkan ruusu, joka pidettiin Harjussa Virolahdella. Olin vähän taktikoinut ja ilmoitin Sirin Kotkaan, vaikka corgierkkari olisi ollut samana päivänä Jämsässä. Ajattelin kaikkien kovien nimien olevan erkkarissa eikä Kotkassa ollutkaan kuin kymmenkunta cardia. Tuomarina oli irlantilainen Sean Delmar, joka armahti meitä kuumissaan olevia eikä liikuttanut koiria kehässä kuin kerran ympäri. Päivä oli kuuma, mutta onneksi cardit olivat heti aamusta ja silloin oli vielä melko pilvistä. Siri voitti luokkansa, sai SA:n ja voittipa sitten vielä nartutkin ollen komeasti VSP! Toinen serti tuli siis kahden vuoden yrittämisen jälkeen ja siinä vaiheessa ajattelin, että kunpa kolmannen saamiseen ei menisi yhtä kauan...

No ei mennyt kuin kuukausi.

(kuva Tiia Salosaari)

Olin ilmoittanut Sirin heinäkuussa vain yhteen näyttelyyn, Hyvinkään vinttikoiraradalle. Näyttely jännitti kovasti lähinnä matkan takia, koska kukaan tuttu ei ollut lauantaina menossa sinne eli VR:n kyydissä oli mentävä. Lisäksi hermostutti Sirin paria päivää aikaisemmin alkanut massiivinen karvanlähtö. Matka oli monimutkainen: ensin taksilla asemalle, yhdellä junalla Lahteen, toisella Riihimäelle, kolmannella Hyvinkäälle ja kaverin kyydillä asemalta näyttelypaikalle. Ajallisesti siihen ei mennyt sen enempää aikaa kuin autollakaan olisi mennyt, mutta junasta toiseen hyppely tuntui vaivalloiselta. Sää oli onneksi mitä parhain, ei tarvinnut raahata takkia eikä sadevehkeitä.

Tuomarina oli serbialainen Rade Vesic, joka oli hieman omalaatuinen tapaus. Vähän ynseän oloinen aluksi, mutta lohkaisi loppua kohti pari vitsiäkin. Kaikki koirat saivat hänen kehässään ERIn (EH:n sai vain handlerin taitamattomuudella), mutta SA:t olivat tiukassa. Vain luokkavoittajat (eivätkä aina nekään) saivat SA:n. Mulla oli etukäteen hyvä kutina Hyvinkään näyttelystä eikä aavistus mennyt vikaan. Siri voitti luokkansa (6 avonarttua), sai ainoana luokassaan SA:n ja voitti myös nartut. Sitten sain sanoa kehäsihteerille NE SANAT: "ottaa sertin ja valioituu"! Karvanlähtökin oli loppujen lopuksi meille eduksi, koska pohjavillaa oli vielä sopivasti, mutta Siri ei näyttänyt paksulta turkin takia. Sitten otettiin vielä viralliset valioitumiskuvat Tiian toimesta, joka sattui sopivasti olemaan näyttelyssä ulkoiluttamassa kameraansa. 

(kuvat Tiia Salosaari)

Sitten samanlainen matka kohti kotia kolmella eri junalla. Siri sai junassa paljon rapsutuksia niin konnarilta kuin kanssamatkustajiltakin. Muistin myös, miksen ole käyttänyt pendolinoa koiranäyttelymatkoilla... tosi pahat ja ahtaat rappuset ja meinasin jäädä vielä oven väliinkin! Kotona oltiin alkuillasta, Sirillä oli vielä virtaa, mutta itse olin ihan poikki. Samana iltana laitoin valioanomuksen Kennelliittoon ja sieltä tulikin diplomi jo viikon päästä. Siristähän tuli samalla myös Eestin muotovalio Narvasta roikkumaan jääneen sertin ansiosta. Ruusukeseinä meni siis uusiksi, että saadaan kaksi uutta kunniakirjaa mahtumaan! Nyt voidaan jatkaa harrastusta valioluokassa ilman paineita. Ei Siriä edelleenkään kehän kiertäminen hirveästi kiinnosta, mutta ei sitä tarvitse enää perässäkään vetää. Jotenkin se on kyllä aikuistunut ja muuttunut vuoden sisällä.