Corgipojat

Leevi kävi taas pyörähtämässä kehässä Lahti-hallissa. Esitys meni aivan ala-arvoisesti, mutta tulos oli silti hyvä: NUO ERI3 erittäin kovatasoisessa luokassa, jossa oli tämänhetkinen nuorten parhaimmisto (4 koiraa). Ajattelin ennen kehään menoa, että tästä tulee varmasti vuoden karmein katastrofi, joukkotappelu tai jotain muuta vastaavaa, mutta ihmeen hyvin klaarasin tilanteen kuitenkin. Leevi yritti vähän ärhennellä toisille uroksille, mutta ihme kyllä malttoi seisoa ja ravata suht' nätisti jonossa. Pöytä meni totaaliseksi seuhtaamiseksi, Leevi hyppi välillä mun syliin ja kiemurteli minkä kerkesi. Asiaa ei yhtään helpottanut harjoitusarvostelijan läsnäolo... Tuomari juoksutti meitä neljä kierrosta, jotta Leevi rauhoittuisi ja liikkeet näyttäisivät paremmilta. Hän totesikin kauniisti, että 'tänään täynnä tarmoa ja virtaa'!

Kuvia laitan joskus myöhemmin. Tietokone on taas rikki ja kirjoittelen tässä jonkin aikaa varakoneella, joten kuvat saavat odottaa siirtoa varsinaiselle koneelle.

Perjantaina kävin näyttelyharkoissa Leevin kanssa. Käveltiin reilu 3 km hallille, jotta sain edes vähän energiaa vähemmäksi. Pöytää harjoiteltiin kaksi kertaa ja se meni paremmin kuin näyttelyssä, vaikka Leevi innostuikin tutusta vetäjästä. Liikkeet menivät hyvin ja loppua kohti meno senkun parani. Viimeiset 15 minuuttia menivät suorastaan erinomaisesti! Leevi malttoi pysyä ihan paikoillaan vetäjän kävellessä ohi ja sipaistessa kyljestä. Pylly menee maahan edelleen turhan hanakasti, mutta harjoittelemalla ahkerasti sekin asia varmasti korjaantuu. Keskittymistä häiritsi kovasti nelikuinen corginpentu, joka oli meidän edellä ja oli kovin innokas (ja syötävän söpö!)... Leevi olikin pennusta vähän mustasukkainen, jos se suvaitsi leikkiä jonkun toisen koiran kanssa. Yritän käydä mahdollisimman paljon harjoituksissa talven aikana ja keväällä voisi vielä yrittää yhtä tai kahta sisänäyttelyä. Ulkonäyttelyt ovat paljon helpompia, kun ei tarvitse olla kuin sillit suolassa eivätkä muut koirat tule iholle.

Uuden vuoden aikana alkoivat taas poikien väliset tappelut, kaikissa niissä toisena osapuolena Hiski. Niinpä varasimme ajan kastrointiin 24.1. En tiedä, auttaako leikkaus tappeluihin vai pahentaako se vain asiaa, se jää nähtäväksi. Hiskin päänsisäinen paine helpottaa, mutta huonoa itsetuntoa leikkaus ei varmastikaan kohota. Painetta tuntuu kyllä olevan... Sekä kissoja että pehmoeläimiä on yritetty astua viime aikoina. Hiskin näyttelyt on siis näytelty, mutta eipä sitä varmaan muutenkaan olisi enää tullut kehässä käytettyä. Keskitymme siis jäljestykseen tulevaisuudessa.

Vuosi on lopuillaan, ja uutta odotellaan. Mayojen mielestä maailma loppuu vuoden päästä, mutta itse yritän ajatella positiivisemmin... Tämä vuosi oli Leevin vuosi. Pikkupoika keräsi aikamoisen määrän pyttyjä ja ruusukkeita sekä kaksi titteliä. Kotioloissa Lemmu ilahdutti pelkällä aurinkoisella olemuksellaan ja hännänpyörityksellään. Toivottavasti menestys jatkuu ensi vuonnakin. Tavoitteena olisi ainakin FI MVA -titteli.

Poikia kuvattiin tänään Kymen Koirapalvelun esittelyvideolle. Hiski esitteli jäljestystaitojaan, Taavi tottisteli ja Leevi temppuili ja näyttelyharjoitteli. Saa nähdä, kenestä tulee julkkis ja missä videota voi nähdä... Urheasti pojat esiintyivät hirveässä talvimyrskyssä. Tuuli taivutti puut kaarelle, välillä tuli ravakka vesikuuro ja niin poispäin. Lumet sulivat jälleen pois, joten jäljestysmaastot ovat ainakin vielä käytettävissä. Pojat kyllä varmaankin toivovat lunta, mutta ihan kiva tuolla sammaleellakin on kävellä metsässä.

Joulu meni löhötessä ja mässätessä. Pojat saivat aattona ruoaksi niin isot kalkkunansiivet, etteivät ne jaksaneet syödä niistä kuin puolet. Joulukuusikin pysyi pystyssä, vaikka välillä pikkupojat törmäilivät kuusenjalkaan leikin tuoksinassa. Huomasi kyllä, että niille oli joulunalusviikkojen aikana kertynyt ylimääräistä energiaa, kun olivat raukat joutuneet olemaan päiviä yksin kotona.  Sitten kun vielä selviäisi uudenvuoden raketeista, niin hyvä olisi! (Onhan tässä viime aikoina saanut jyrinöistä esimakua maanjäristysten muodossa...) Anyway, hyvää uutta vuotta kaikille!!!

Vuoden kohokohta Messari koitti taas ja osallistuimme molempina päivinä kisaan Leevin kanssa. Helsinki Winner meni miten meni... Leevi oli aivan hepulissa, kun ympärillä vellovat koira- ja ihmismassat pelottivat ja ihmetyttivät pikkupoikaa. Seisomisesta ei tullut mitään ja pöydällä ei pysytty sekuntiakaan aloillaan. Leevi oli ainoana junnuluokassa ja titteli olisi ollut helppo saada, mutta EH tuli ja ihan aiheesta. Arvostelussa moitittiin esiintymisen ohella myös selkälinjaa ja liikkeitä. Tuomarin mukaan Leevi myös liikkui kinnerahtaasti. Neljän tunnin messuhallissa palloilun jälkeen suuntasimme kohti kotia. Alkuperäisenä suunnitelmana oli ollut yöpyä Helsingissä, mutta se ei nyt onnistunutkaan, joten oli ajettava eestaas kumpanakin päivänä.

Seuraavana päivänä uusi yritys! Lähdimme matkaan kukonlaulun aikaan, ja Leevi olikin juuri sopivan väsynyt. Tällä kertaa kehässä liikkuminen meni jo paremmin. Koska cardit olivat ensimmäinen rotu kehässä, pääsin myös vähän harjoittelemaan etukäteen. Tuomarina piti olla kanadalainen James Reynolds, mutta hän oli peruuttanut tulonsa ja tilalla oli espanjalainen Elia Alia Benitez. Myös arvostelu oli espanjaksi, mutta ymmärsin siitä kyllä aika paljon. Ainakin liikkeet, rintakehä, jalat ja kulmaukset olivat erinomaiset. Nyt se odotettu titteli sitten tuli: Leevi oli Juniorivoittaja 2011! Tuomari antoi yhtä lukuunottamatta kaikille ERIn ja SA:takin tuli yli puolelle koirista. Paras uros -kehässä jäimme viidensiksi eli ilman palkintoja, mutta junnutitteliä lähdettiin ensisijaisesti hakemaan ja se myös saatiin. Sitten vielä pakollinen palkintoruusukkeen osto ja pokaalin haku ja sitten väsyneen sankarin kanssa kotiin... Matkalla ulko-ovelle koukkasimme vielä bostoninterrierikehän luona moikkaamassa tuttua bossua ja aiheuttamassa hilpeyttä. Leevi päätti pistää evät levälleen keskelle lattiaa, ja ihmiset vähän naureskelivat ympärillä ja ottivat kuvia hassusta corgista. :) Saimme tittelin myötä myös osallistumisoikeuden Englannin suurimpaan koiranäyttelyyn Cruftsiin, jonne on ikävä kyllä vähän liian pitkä matka...

Ensimmäinen adventti, kaupassa soi joululaulut, pihoille on ilmestynyt jouluvaloja. Vettä tulee kuin aisaa, ja lenkin jälkeen saa vääntää takin hihoista enimmät pois. Keräsinpä tänä aamuna muutaman kantarellinkin! Olivat tosin sen verran paleltuneita, ettei niistä ollut ruoaksi asti. Ei sen puoleen, en minä mitenkään erityisemmin lunta toivo, ihmettelenpä vaan tätä keliä...

Laittelin vähän keittiötä joulukuntoon. Vaihdoin verhot, kunnostin viherkasvit ja siivosin kaappeja. Lattian peseminen on aika turhaa touhua, kun nelijalkaiset kantavat rapaa sisään, minkä ehtivät. Justus-kissa osallistui antaumuksella siivoamiseen (varsinkin ränsistyneen käpäläsaniaisen tuhoamiseen) ja imeytyi lopuksi pahvilaatikkoon, jonka sain tyhjäksi heittämällä muutamia käyttämättömiä joulukoristeita pois. Justuksen mielestä tyhjä pahvilaatikko on maailmankaikkeuden paras juttu...

Messari lähestyy, enää viisi päivää. Leevin kanssa en ole harjoitellut juuri ollenkaan, kun KSSK:n harjoituksetkin ovat sellaiseen aikaan, etten sinne koskaan ehdi. Mennään siis tuurilla eikä taidolla kehään! Osallistujia on todella vähän, lauantaina 19 ja sunnuntaina 20. Alkuperäinen suunnitelma oli, että olisimme olleet Helsingissä ainakin la-su -välisen yön, mutta se meni nyt mönkään. Joudumme siis ajamaan molempina päivinä edestakaisin ja etsimään lauantaina epätoivoisesti parkkipaikkaa. Sunnuntaina varmaan parkkeeraus ei ole ongelma, mutta joudumme lähtemään jo aamukuudelta kohti pääkaupunkia. Toivottavasti kehäkierrokset ovat vaivan arvoisia!

Sadepäivinä tällainen toiminta on kaikkein hauskinta...:) Kelistä huolimatta hyvää joulunodotusta kaikille lukijoille!

Leevi kävi kamujen kanssa syysretkellä Repoveden kansallispuistossa.

Lähdimme perjantai-iltana Helsinkiin yöksi ja sieltä aamupimeällä kohti Lohjaa ja Showlinkin hallia, jossa järjestettiin welsh corgien erikoisnäyttely. Anu hoiti näyttelyn virallisen kuvauksen, joten hänen päivänsä meni kehästä toiseen juostessa. Minä puolestani taistelin Leevin kanssa junioriluokassa... Leevillä oli hepulipäivä: paikallaan seisominen oli lähestulkoon mahdoton tehtävä, toisille uroksille piti murista ja muutenkin esiintyminen oli vähän sieltä tännepäin. Kelpo tulos kuitenkin saatiin: ERI JUK3. Junioriluokan voittaja oli lopulta ROP, joten huonolle ei hävitty!

(c) Mervi Leinonen

Leevin sisko Ingrid puolestaan veti voitot kotiin naapurikehässä: neitokainen oli ERI1 SA PN3 VARASERT ROP-JUN BIS2-JUN! Ja kyseessähän oli tyttösen toinen näyttely vasta.... Minä sain sitten kunnian esittää Inkun BIS-kehässä ja kyllähän se oli mahtavaa juosta ympyrää ihmisten taputtaessa ympärillä!

(c) Jubilee Show/Anu Jämsä

Ingrid oli iltapäivällä jo tosi väsynyt, mutta BIS-kehä meni silti ihan mallikkaasti ja saan kuulemma joskus toistekin esittää Inkkua. Lähdimme näyttelystä viimeisten joukossa puoli seitsemältä illalla ja saimme tärkeän tehtävän kirjoittaa puhtaaksi koneelle kaikki näyttelytulokset. Siinä menikin sitten sunnuntaipäivä niitä näpytellessä... Päivä oli mukava ja näki paljon uusia ja vanhoja tuttuja. Harmi vaan, että joka kehässä tapahtui jotain koko ajan eikä kaikkea tai kaikkia ehtinyt millään näkemään. Jotkut ovatkin ehdotelleet kaksipäiväistä erkkaria, mikä ei varmasti olisi yhtään hullumpi idea.

Tässä vielä Leevin arvostelu suomennettuna: Miellyttävä pää. Olkapää on hieman edessä, mikä saa kaulan näyttämään lyhyeltä. Takaosa on hieno, hyvät jalat. Sievä profiili. Pitää ylälinjan hyvin käyttäytyessään. Hyvät kintereet. Pieni kumpu selkälinjassa. Etuosa on hieman leveä. Hyvä turkin laatu. Voisi laihduttaa puolitoista paunaa.

Yhtenä päivänä käytiin hiekkakuopilla leikkimässä pallon kanssa. Pojat uiskentelivat innolla isoissa lammikoissa, vaikka vesi oli aikamoisen kylmää. Aurinko kuitenkin lämmitti vielä vähäsen.

Syksy etenee vääjäämättä kohti talvea, mutta pojista tämä aika ei suinkaan ole masentavaa! On ihania kuralammikoita ja juuri sopivan viileä ilma temmeltämiseen! Hiski kävi Kymen Koirapalvelun järjestämässä jäljestyskisassa ollen hienosti toinen!!! Palkinnoksi saimme yhden ilmaisen koulutuskerran. Ideana oli löytää kuusi esinettä jäljen varrelta mahdollisimman nopeasti. Voittajan aika oli 5 minuuttia ja Hiski oli minuutin hitaampi ja löysi kaikki esineet. Ensi syksynä voisi ehkä kokeilla jo ihan oikeaa MEJÄ-kisaa...?!?

Leevi on ilmoitettu messariin molemmille päiville, ja toivon hartaasti, että saisin silloin vapaan viikonlopun. Jos näin ei käy, suunnitelma B on olemassa. Leevillä on sama tilanne kuin Hiskillä viime vuonna eli se pääsee vielä juuri ja juuri junnuluokkaan. Hiskihän voitti silloin luokkansa, koska oli kehittyneempi kuin kilpakumppaninsa ja Leevillä olisi nyt sama etu puolellaan. Myöskin pahimmat kilpakumppanit ovat jo liian vanhoja junnuihin, joten junnutitteleihin olisi hyvät mahdollisuudet.

Erikoisnäyttely on kolmen päivän päästä ja junioriuroksiin on tulossa vain 6 cardia! Suurimmissa luokissa on yli 20 koiraa ja koko näyttelyssä yli 140 cardia. Aika huikeaa... Pääsen esittämään myös Leevin siskon, kun junioriluokat eivät mene onneksi päällekkäin. Mahtava päivä varmasti tulossa! Saimme myös ilouutisia, että jostain meidän pojasta on tullut (taas!) kalenteripoika! Taavi pääsi tämän vuoden corgikalenteriin ja ensi vuoden kalenterissakin on meidän ottama kuva...

(c) Henri Änäkäinen

Tässä vielä mitalikolmikko jälkikisoista: keskellä voittaja Ukko, oikealla kakkonen Hiski ja vasemmalla kolmonen Kara.

Tänään oli joutilas vapaapäivä, ei kiire minnekään eikä mitään tärkeää tekemistä. Siispä vietin kolme tuntia iltapäivällä kävelemällä koiruuksien kanssa juuri sopivan synkässä ja kosteassa syyssäässä. Tarkoitus oli tehdä Hiskin kanssa pitkä lenkki ja muiden kanssa lyhyemmät, mutta kameran jääminen kotiin ensimmäisellä kierroksella aiheutti harmistuksen, joten oli lähdettävä vielä uudestaan Leevin kanssa käppäilemään kauemmas.

Menimme läheisille pelloille Hiskin kanssa ja siellä odotti upea näky: nopeasti laskien noin 300 valkoposkihanhea ja 100 metsähanhea! Hiski niitä aikansa katseli ja päräytti sitten keskelle hanhilaumaa. Tässä vaiheessa ei tosiaan ollut sitä kameraa... Hanhet kaakottivat kauemmas, mutta jäivät kuitenkin pellolle ruokailemaan. Sitten kipitettiin kotiin ja vaihdoin koiraa.

Vähän luontokuvia ja vähän kuonokuvia... Sitten taas kotiin ja Leevin kanssa uudestaan peltolenkille katsomaan, josko hanhet olisivat vielä paikalla.

Njam, njam... Hyvää rapakkovettä!

Siellä ne ovat!

Olisi pitänyt saada panoraamakuva parvesta, oli se niin vaikuttava näky.

Ruiskaunokkeja ja peltosaunioita kauniisti kukassa lokakuun neljäntenä...

Taas lähdettiin meren yli Eestinmaalle. Puksuteltiin Tallink Starilla lauantai-iltapäivällä Tallinnaan ja Hiski katseli matkalla maisemia, kun oltiin otettu ikkunallinen hytti. Raastoimme matkalle mukaan myös kennelpoikamme Esan, koska kolmin aina kaunihimpi tai jotain... Satamasta ajettiin Viimsiin hotelli Athenaan, jossa nukuimme hyvät yöunet ja seuraavana aamuna suunnistimme hotellin vieressä olevalle urheilukentälle näyttelyyn. Hotellin valinnassa kävi kyllä tuuri, koska Tallinnassa oli sunnuntaina maraton ja koko keskusta oli suljettu autoliikenteeltä klo 7 ja 16 välillä. Meidän ei kuitenkaan tarvinnut ennen iltaseitsemää liikkua Viimsistä mihinkään!

Leevi aloitti corgikisan junioriluokan voitolla ja junnusertillä. Koska serti oli jo kolmas, Leevi lisäsi meriittilistaansa tittelin EE JMVA! Seuraavana oli vuorossa latvialainen 10 kk vanha juniorinarttu, joka myös sai junnusertin. Leevi voitti juniorit ja oli ROP-JUN. Sitten olikin Hiskin vuoro... Yrmeähkö tuomaritäti ei suostunut käyttämään pöytää, vaikka sellainen kehässä oli. Hiski puolestaan ei suostunut siihen, että perhekalleuksia ropeloidaan maassa, joten arvostelu jäi sitten siihen. EVA, tyhjä arvostelulappu ja kiitos näkemiin. Muotovalion arvo jäi siis vielä haaveeksi... Koska PU-kehää ei ollut, Leevi oli automaattisesti ROP.

Hiski löysi puistikosta ihanan lasipullon, jota oli kiva kanniskella...

Päivä meni siis ryhmäkehiä odotellessa, mutta onneksi meitä ilahdutti kaksi 2,5 kk vanhaa pemupentua, Marta ja Oliver.

Klo 16 alkoivat ryhmäkilpailut. Ensin arvosteltiin muutama roturyhmä, sen jälkeen mentiin pyörähtämään BIS-juniorkehään. Junnuja oli paljon, ja me saimme tällä kertaa vain kokemusta. Mutta toisin kävi ryhmäkehässä! Ykkösryhmäläisiä oli jäänyt paljon pois loppukilpailusta (vain 10 koiraa oli paikalla) ja kaikki muut rodut esitettiin juosten, joten tuomarilla oli paljon aikaa ihastella Leevin ravaamista! Ja hienosti se ravasikin... Rivissä seistessämme tuomari alkoi kävelemään meitä kohti ja siinä hämmennyksissäni ajattelin, että se tulee kättelemään meidät ulos kehästä. Tuomari kuitenkin sanoi selvällä suomen kielellä 'paljon onnea' ja ojensi ruusukkeen nelossijan merkiksi! Seuraavista parista minuutista on vain hämäriä muistikuvia... Palkinnoksi tuli hieno pokaali ja 3 kilon säkki koiranruokaa. Olin ajatellut ennen Viroon lähtöä, että olisipa kiva, jos voittaisi jostain kisasta papanasäkin, kun alkaa tuo koiranruoka olla vähissä ja Leevi luki ajatukset.

Illalla lähdettiin laivalla takaisin Suomeen. Meikäläisen laivamatka meni mukavasti hytin lattialla kontaten ja siivoten Hiskin oksennuksia. Hiskin maha ei ilmeisesti tykännyt matolääkkeestä ja se aloitti pulauttamalla päivän ruoat ulos. Seuraavaksi mahasta tuli viiden minuutin välein kunnon lojaus sappinestettä ja sitä kesti puolitoista tuntia. Onneksi hytissä oli kolme rullaa vessapaperia, ne nimittäin menivät kaikki... Helsinkiin tullessa maha oli onneksi rauhoittunut ja koko porukka painui klo 2 yöllä rauhallisesti yöpuulle.

Leevi sai tänään ensimmäisen EH:nsa Juha Putkoselta, joka arvosteli corgeja ensimmäistä kertaa. Arvostelu oli ihan hyvä, mutta nuoren iän ansiosta selässä on löysyyttä ja koira oli liian leveä edestä. Tuomari naureskeli kehäsihteerille Leevin hännänpyöritystä... Kehän ruoho oli vähän turhan pitkää, joten ravaaminen meni laukaksi (monella muullakin kuin Leevillä) ja seisominen meinasi mennä istumiseksi. Täytyy kyllä sanoa, että parempi oli saada EH kuin ERI ilman SA:ta! Uroksista kukaan ei saanut ERIä, joten eipä sitten harmittanut niin paljon, kun itsekin sai sinisen. Nartuissa puolestaan Leevin sisko Ingrid oli ensimmäistä kertaa kehässä ja tulos oli sama kuin Leevilläkin keväällä: ekasta näyttelystä varaserti! Inkku ei tosin sijoittunut paras narttu -kehässä. Karva oli neidillä vähän vähissä, mutta se ei tahtia haitannut. On se niin ihana...<3

Seuraava koitos onkin sitten rapakon takana Tallinnassa, jonne suuntaamme ensi lauantaina. Sitten onkin jännät paikat, saako pojat titteleitä... Meidän poikien lisäksi ei liene muita uroksia, joten mahikset olisi hyvät!