Lauantaina oli Valmierassa ensimmäinen näyttelypäivä. Kyseessä oli kansallinen pikkunäyttely eikä hallissa ollut pahaa ryysistä missään vaiheessa. Meidän kehämme oli vasta klo 14 jälkeen. Kalma ja VG olivat jo siinä vaiheessa molemmat pokanneet VSP:t omista kehistään ja valioituneet, joten Elinalla ei ollut enää paineita menestyksestä. Cardeja oli 3 kpl ja tietysti kaikki aikuisia narttuja, yksi virolainen, yksi latvialainen ja Siri. Kaikki saivat ERIn ja SA:n, ja PN-kehässä virolainen voitti, sai sertin ja valioitui, Siri oli kakkonen ja latvialainen kolmas. Niin meni jälleen serti nenän edestä ja jännitys jatkui seuraavaan päivään. Näyttelyn jälkeen käytiin kaupassa ja lähdettiin kämpille. Nyt näki maisemat valoisaan aikaan ja keltaisena leiskuvat lehtipuut tekivät Latvian maisemista kerrassaan upeat! 

Sunnuntaiaamu valkeni sateisena ja harmaana, ja tuulikin oli aika navakka. Elina oli laittanut näyttelytoimikunnalle aikataulutoiveen, joka oli toteutettu eli meidän kaikkien kehät olivat heti klo 9 jälkeen. Laitoimme kämpillä kamat kasaan, heitimme avaimen postilaatikkoon ja suuntasimme Valmieraan. Hallissa pärähti heti aamusta soimaan palohälytys, joka ei onneksi aiheuttanut evakuointitoimia. Cardikehässä olivat samat koirat ja sama järjestys. Tuomari tykkäsi Siristä kovasti ja luulen, että olisimme voittaneet, jos Siri olisi esiintynyt reippaammin. Virolainen voittaja otti kuitenkin tarjotun sertin ja siinä vaiheessa ajattelin, että eihän tämä nyt näin voi mennä... Kysyin rouvalta, että eikös teidän koiranne valioitunut eilen ja sanoin kehäsihteerille, että eikös serti kuuluisi meille. Näinhän asia tietysti olikin, sihteeri otti ruusukkeen takaisin ja sitten ruksittiin papereita uusiksi ja serti tuli - vihdoin ja viimein - meille! Siri valioitui viimeisellä mahdollisella hetkellä ja sitten päästiin kuin päästiinkin ottamaan valiokuvia. Elinan koirat olivat molemmat ROPpeja, muttemme tietenkään jääneet loppukehiin, vaan heti kuvaussession jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin kohti Tallinnaa. Perillä satamassa oltiin hyvissä ajoin ja käytettiin koirat pissalla ja tehtiin pakolliset viinaostokset SuperAlkossa. Satamassa tuuli niin kovaa, että auto heilui, ja mä ajattelin, etten selviä yrjöämättä laivamatkasta. Jostain kumman syystä laiva ei kuitenkaan keinunut yhtään! Elina heitti meidät Kyminlinnan seisakkeelle ja ehdin illan toiseksi viimeiseen junaan. Kotona oltiin jo klo 21.30, kun Airi tuli kyytimään meidät asemalta kotiin.

Nyt pidetään todennäköisesti puolen vuoden tauko näyttelyistä (ellei joku satu ehdottamaan jotain ulkomaanmatkaa...). Messarin aion jättää väliin osittain töiden takia ja osittain Sirin edellisen messukeskuskeikan huonojen kokemusten vuoksi. Veteraani-ikäkin on enää reilun vuoden päässä eli ehkä tämä viimeinen valiovuosi otetaan vähän iisimmin. 

Pari viikkoa tämän jälkeen käytiin Heinolasta hakemassa sileä ERI, ja kehässä olo ahdisti selvästi edelleen. Sitten pidettiin 5 vk taukoa ja käytiin Lahden ryhmiksessä pyörähtämässä. Sileä ERI tuli sieltäkin, mutta nyt Siri oli jo normaalin oloinen kehässä. Tulos ei ollutkaan nyt pääasia, vaan se, että Sirillä olisi hauskaa. Tästä rohkaistuneena lähdemmekin lokakuun puolivälissä kolmannen kerran yrittämään Latvian sertiä, tällä kertaa pikkunäyttelyyn Valmieraan.

Leevi-pappa täytti viikko ennen juhannusta uskomattomat 15 vuotta! En olisi ikimaailmassa uskonut, että saan pitää tämän ihanan pappakoiran näin kauan. Leevi on ollut ihan hyvässä kunnossa. Talvisin kunto on yleensä aina kesää parempi, mutta tämä kesä on ollut sen verran viileä, että vanhus on jaksanut liikkua ihan hyvin. Viikoittain käymme Evidensiassa ottamassa Librela- ja Cartrophen-piikit eikä nivelrikosta ole ollut sen suurempaa vaivaa. Syksystä asti käytössä ollut Librela varsinkin on auttanut kovasti. Yleensä lenkin pituudet ovat 300-1000 metriä, mutta hyvänä päivänä saattaa mennä puolentoista kilsan lenkkikin. Kuulo on mennyt melkein kokonaan, mutta näkö pelaa vielä ainakin sen verran, että nameja heiteltäessä se yleensä saa kopin. 

Sirin näyttelykalenteriin ovat kuuluneet Lahti x 2, Rautjärvi, Luumäki ja Kotka. Rautjärveltä tuli VSP, Luumäeltä PN2, Kotkasta PN3 ja Lahti KV:stä PN4 eli yksi joka sorttia. Itselläni oli henkisesti aika haastava kevät ja olin kotona aika lailla omissa ajatuksissani miettien työkuvioita. Herkkänä koirana Siri reagoi tähän ja on itsekin ollut koko kevään ja alkukesän vähän tavallista vaisumpi ja rapsutuksenkipeämpi. Toivottavasti asia korjaantuu ajan kanssa, itsellä on ainakin nyt pään sisällä hyvä olo. Siri pääsi alkukesästä käymään Luumäellä myös ihan muuten vaan, kun käytiin vanhassa lapsuudenkodissani. Mukana olivat myös Piiku-cardi ja pemupojat Niilo ja Dani. 

Lauantaina oli eka näyttelypäivä ja tuomarina oli Morten Matthes Tanskasta. Cardinarttuja oli 11 kpl ja tuloksena oli ERI2 SA. Hyvä arvostelu, mutta lyhyistä takaliikkeistä tuli sanomista (miksiköhän?!). Iltapäivällä lähdettiin kävelylle viime kerrasta tuttuun puistoon (tällä kertaa avain pysyi taskussa!), joka oli niin märkä, ettemme käyneet muuta kuin tsekkaamassa paikalliset sorsat. Vein Sirin huoneeseen ja lähdin vielä yksin käppäilemään kadulle. Lähikauppa ei oikein houkutellut, mutta löysin parin korttelin päästä hieman isomman kaupan, josta ostin iltapalaa. Sitten iski kauhea väsymys ja loppuilta meni molemmilla sängyssä makailemalla. 

Toisena päivänä tuomarina oli italialainen Barbara Macchio, jonka tuomarilinja oli vähintäänkin erikoinen. Meille tuli taas huomautus lyhyistä takaliikkeistä, mutta meidän edelle meni koira, joka ei liikkunut hyvin edestä eikä takaa... Tulos ERI2 ja jälleen turha reissu. Nyt ei tosin harmittanut yhtä paljon kuin viimeksi, koska serti ei ollut lähelläkään. Jospa sitä viitsisi yrittää vielä syksyllä kolmannen kerran... Valmiera voisi sopia meille paremmin kuin nämä isot karkelot. Tulipahan nyt käytyä kerran elämässä myös kissanäyttelyssä. Kipsalan messukeskuksessa järjestettiin samalla lemmikkimessut ja toisessa hallissa oli kaikenlaisia kaakattajia, kissoja ja jyrsijöitä.

Kotimatkalle lähdettiin klo 14, käytiin matkalla nopeasti SuperAlkossa ja laivalle ehdittiin juuri sopivasti. Yöllä oltiin Kotkassa, ja jäimmekin Sokos Hotel Seurahuoneelle yöksi. Ihana huone, maukas aamiainen ja kiva tunnelma! Harmi, että hotellivisiitti jäi niin lyhyeksi. Aamujunalla puksuteltiin Kouvolaan ja taksilla loput.

Leevi-papan kuulumisiakin lienee paikallaan kertoa. Papparainen (ikää nyt 14,5 v) porskuttaa hyvissä voimissa edelleen. Lenkit lyhenevät pikkuhiljaa, mutta Librela-pistokset ovat auttaneet nivelrikkoon selvästi. Jokusen myyränkin Leevi on saanut vielä kiinni, kun päivälenkit ovat useimmiten tehty pellolla. Toivottavasti meillä on yhteistä aikaa vielä paljon jäljellä.

Sunnuntaina oli vuorossa tavallinen inttinäyttely. Siri oli tällä kertaa yksin valioluokassa ja sai SA:n. Jäimme kuitenkin PN-kehässä kolmoseksi ja serti meni kirjaimellisesti nenän edestä kakkoselle. Kirosana pääsi kehästä poistuessa, ei voinut mitään. Jälleen turha reissu! Kotimatkalle lähdettiin heti kehien loputtua ja aikaa jäi vielä pysähtymiseen SuperAlkossa rajalla sekä koirien ulkoilutukseen Tallinnassa. Elina heitti meidät ystävällisesti vielä yöllä Valkealaan. Kivaa oli (varsinkin takapenkkiläisten juttuja kuunnellessa), mutta tyhjin tassuin tultiin kotiin.

Marraskuun alussa Sirillä oli perinteinen hammaslääkärikäynti eli hammaskiven poisto. Samalla löytyi pieni ihottuma toisesta kainalosta, johon saimme kortisonisalvaa, ja vaiva paranikin muutamassa päivässä.

Marraskuun lopussa pääsimme piiiiitkästä aikaa match show'hun Kouvolaan. KSSK järjesti mätsärin uudella hallillaan, joka oli mukava ja lämmin, mutta osallistujia oli yllättävän vähän. Ekan kehäkierroksen tein Vili-cardin kanssa pennuissa. 2 ekaa kierrosta mentiin kengurubensalla, mutta kolmas kierros sujui jo varsin mallikkaasti. Siri oli saanut vahingossa väärän kilpailunumeron (isoihin koiriin) ja meidät siirrettiin sitten pienten koirien viimeiseksi eli odotteluaika oli pitkä. Siri liikkui ihan hyvin, muttei tapansa mukaan näyttänyt kovin innostuneelta, joten tuomarikaan ei meistä innostunut. Ei sijoitusta Vilille eikä Sirille, mutta olipahan kiva päivä koiraharrastuksen parissa.

Joulukuussa olikin taas Voittaja-näyttelyn vuoro. Tällä kertaa osallistuimme vain sunnuntaina. Sirin esiintyminen meni oikein hyvin, mutta tuomari oli tiukalla päällä eikä SA:ta herunut. Meille taas normitulos messarista, ERI2. 

13.12. Siri täytti jo 6 vuotta (justhan se oli pentu!) ja juhlistimme päivää täytekakulla. Muutama päivä myöhemmin Leevi täytti 14,5 vuotta. Leevi alkoi saada syksyllä Librela-pistoksia Cartrophenin lisäksi ja se on auttanut kovasti. Papparainen on tehnyt silloin tällöin jopa 2,5 kilsan lenkkejä eikä ole juuri ontunut. Vanhus on ihan hyvässä kunnossa ja pääsee juhlimaan vielä ainakin yhtä joulua!

Seuraavalla viikolla olivat vuorossa Kouvola ja Heinola. Kouvolassa tuomarina oli ihana Zorica Blomqvist, joka piti huolen, että handlereillä on mukavaa ja kaikki tietävät, mitä pitää tehdä. :) Oli kauhean kuuma päivä eikä Siri ollut parhaimmillaan  (näyttelymatkakin oli liian lyhyt!), mutta nappasimme silti sijoituksen eli PN4. Kehän jälkeen kävin hörppäämässä ilmaiset kahvit palkkiona siitä, että piirsin uusiksi Kouvolan näyttelyn logon. 

Heinolaan menimme korialaisen sammari-ihmisen kyydissä. Päivä ei ollut onneksi niin kuuma kuin Kouvolassa, ja Siri olikin nyt hyvässä vedossa. Kasvattajakin oli kehän laidalla pemunsa kanssa ja Siri esitteli hänelle kerjäämistaitojaan, mitä se ei yleensä näyttelypaikalla tee... Tuomarina ollut Oliver Simon tykkäsi tänään valmiimmista koirista. Heinolassa oli vain 4 cardia, 2 junnua (molemmille EH:t) ja 2 aikuista. Siri sai SA:n ja oli näin automaattisesti PN1 ja lopulta ROP! Jäimme ryhmäkehiin ja esiarvostelu menikin oikein mallikkaasti. Siri ravasi hienosti ja pitkän viikonlopun päätteeksi oli vielä voimia jäljellä. Kehis-Pinja heitti meidät sitten kotiin ja siihen olikin hieno päättää kesäloma!

Riihimäen tuplanäyttelyssä osallistuin vain sunnuntaille. Pääsin kyydillä sateiseen Riksuun, ja näyttelypäivästä tulikin sitten edellisvuoden toisinto: molemmilla kerroilla satoi, molemmilla kerroilla Siri oli PN1 ja molemmilla kerroilla ROP-kehässä oli vastassa ruotsalainen Lejonluf's -kennelin uros! Ainoa ero oli se, että nyt Siri voitti Suomi-Ruotsi -maaottelun! Tuomarina oli serbialainen Anna Brankovic, joka oli tiukka täti ja antoi 11 cardista vain kahdelle SA:n. Siri esiintyi todella hienosti ja veti voiton kotiin ollen ROP! Koska olin ostanut junalipun kotiin, pitikin lähteä samantien juoksemaan toimistolle kertomaan, ettemme osallistu ryhmäkehiin ja hakemaan palkinnot. Käväisin pikaisesti englanninbulldoggi- ja mäyriskehillä moikkaamassa tulevia Latvian matkakavereita (kaikilla oli ROP-koirat!), sitten kamat kasaan ja käppäilemään kohti rautatieasemaa. Kolkuttelimme junalla Lahden kautta Kouvolaan, jossa olikin sopivasti taksi odottamassa ja kotona olimme klo 15. 

Nyt odotellaan, että juoksut menevät ohi ennen seuraavaa koitosta, joka onkin sitten Riikassa.  Turkkikin ehtii kasvaa ennen sitä takaisin.

Tänä kesänä olinkin erikoisnäyttelyssä mukana järjestäjän ominaisuudessa. Corgierkkari pidettiin Jaalassa kesäkuun lopussa ja kaikenlaisissa järjestely- ja valmisteluhommissa menikin sitten koko kesäkuu. Onneksi oli pari viikkoa lomaa, niin ehti askarrella kaikenlaista. Sirin jätin suosiolla kotiin, vaikka olisinkin kyllä ehtinyt sen esittämään kehässä. Päivä oli kuuma pientä viilentävää sadekuuroa lukuunottamatta, porukkaa oli paljon ja ilmeisesti kaikki viihtyivät iloisista ilmeistä päätellen. Pientä sekoilua oli kiertopalkintojen ja palkintolasien kanssa, muttei mitään katastrofaalista kuitenkaan. Itse kulutin päivän lähinnä toimistossa ja kuljettaen erilaisia tavaroita paikasta toiseen. Näyttely järjestettiin yhdessä australiankarjakoirien kanssa, joten karjisporukatkin tulivat tutuiksi. Illalla kaikki voimat oli käytetty ja jalat huusivat hoosiannaa, mutta onneksi näyttelyn purkamisoperaation hoitivat pääasiassa tanskandoggiporukka sunnuntaina. 

Leevikin porskuttaa edelleen, ja täytti kesäkuussa kunnioitettavat 14 vuotta! Voimat alkavat pikkuhiljaa vähentyä, lenkit lyhenevät ja hidastuvat, mutta kyllä me hyvänä päivänä tehdään vielä 3 kilsan lenkki. Päivälenkit ovat lähinnä myyränkolojen haistelua lähipellolla ja hissuttelua omaan tahtiin. Kesäkuussa annoin 4 nivelpistoksen sarjan, mutta nivelrikko ei mielestäni ole pahentunut. Liikkuminen alkaa olla jäykkää kokonaisvaltaisesti niin kuin vanhuksilla tuppaa olemaan. 

Hotellivirkailija ei juuri puhunut englantia, vaan puhe oli latvian, englannin ja saksan sekoitusta. Se, että mukanamme oli koiria, tuntui tulevan hänelle täytenä yllätyksenä. Asiat saatiin kuitenkin selviksi ja meille luvattiin aamiaisnyssykät mukaan, koska lähdimme Bauskasta jo klo 7. Muutama tunti saatiin siis nukkua ja sitten jäljellä oli vielä vajaan 3 tunnin ajomatka Kaunasiin. Näyttelypaikka löytyi helposti ja oma kehäni oli kätevästi ulko-oven lähellä. Siinä kohtaa olikin eniten tilaa, vessat ja ruokapaikka olivat vieressä ja ulkoilemaan pääsi kätevästi. Näyttelypaikka koostui kahdesta viileähköstä hallista yliopistokampuksella. Onneksi kaikkien meidän kehät olivat samassa hallissa, ja suomalaista kehänlaitaseuraakin löytyi. Itseäni ei jännittänyt yhtään ja Sirikin tuntui olevan tarmoa täynnä. 

Eka päivänä tuomarina oli turkkilainen Fatih Cokcan, joka antoi Sirille ERI2:n ja pääsimme vielä yrittämään varaCACIBia, joka kuitenkin meni puolalaiselle koiralle. Valioluokassa oli kaksi bikinikunnossa ollutta suomalaista (Lila ja Siri) sekä virolainen Hippie, joka oli täydessä turkissa ja vei voiton jokaisena päivänä. Matkakavereilla oli mennyt vähän paremmin, joten jäimme vielä isoihin kehiin. Viiden jälkeen pakkasimme kamat ja ajoimme keskustaan hotellille. Parkkipaikan löytäminen olikin sitten seuraava haaste. Pyörittyämme puoli tuntia hotellin ympärillä oli pakko mennä respaan kysymään, missä hotellin parkkis oli ja miten sinne pääsee! Sitten kauppaan ruokaostoksille ja nukkumaan!

Lauantaina olimme samassa kehässä samalla porukalla. Tuomarina oli italialainen Vincenzo Parmiziano, jolta saimme EH:n. Kirjallisia arvosteluja ei ollut, joten en tiedä, mistä EH tuli. Kävin välillä Sirin kanssa pitkällä kävelylenkillä kampusalueella ja Siri oli edelleen innokkaan oloinen (!!!). Normaalisti se ei reissuissa halua lähteä kovin kauas kävelyille, mutta nyt oli eri meininki. Illalla käytiin paikallisessa kauppakeskuksessa ostoksilla, syötiin huoneissamme ja käytiin taas ajoissa nukkumaan.

Sunnuntaina tuomarina oli liettualainen Valentinas Stiklius. Cardeja oli tänään yksi enemmän, kun yksi liettualainen uros tuli kilpailemaan ja oli saman tien ROP. Meidän tulos oli taas ERI2, mutta tällä kertaa saimme varaCACIBin, josta sai myös pokaalin (muttei ruusuketta). Valiotitteli jäi siis saamatta, mutta olin todella iloinen siitä, miten hienosti Siri jaksoi kolme näyttelypäivää ja sillä tuntui olevan hauskaa kehässä! Joka päivä askeleet sekosivat kertaalleen, mutta sain sen pienellä pyöräytyksellä taas ravaamaan. Loppukehiin emme ehtineet jäädä, vaan heti kun viimeinen meistä oli valmis, veimme kamat autoon ja lähdimme ajamaan kohti Tallinnaa. Matkalla pysähdyimme Latvian ja Viron rajalla SuperAlkossa hakemassa vähän juotavaa ja ulkoiluttamassa koirat. Tallinnassa olimme vähän ennen yhdeksää ja ehdimme hyvin vielä tekemään pienen pissalenkin ja sitten ajoimme satamaan. Ei tullut edes kiire! Merellä oli tuulista ja laiva tuli vartin myöhässä Helsinkiin. Kotkassa olimme sitten kahden jälkeen yöllä ja kuskimme "kelataksi" vei Sirin ja minut ihan kotiin asti. Kello oli siinä vaiheessa neljän paikkeilla ja seuraava päivä meni vähän sumussa. Kaiken kaikkiaan hieno ja tekemisen arvoinen reissu, vaikkei tulosta tullutkaan. Täytynee yrittää joskus uudelleen!

Sunnuntai menikin sitten jo vähän paremmin. Kehän laidalla oli tosi leppoisa ja mukava tunnelma, kengät oli vaihdettu toisiin ja Sirikin ravasi vauhdikkaammin. Tuloskin oli hitusen parempi, mutta silti meidän normisettiä messarissa eli ERI3. Kehän jälkeen kiersin rotukopit ja myyntipisteet normaaliin tapaan. Sitten olikin näyttelyvuosi pulkassa!

SWCS ry:n Vuoden corgi -kisassa sen sijaan pärjättiin yllättävänkin hienosti. Siri oli Paras cardigannarttu -sarjan kuudes! Aikaisempina vuosina emme ole edes osallistuneet, koska emme ole pahemmin PN -sijoituksia saaneet ennen tätä vuotta. Lahden ryhmänäyttely tammikuussa jätetään tällä kertaa väliin, koska Liettua kutsuu tammikuun lopussa. Kymenlaaksosta lähtee 4 naisen porukka kokeilemaan näyttelyonneaan Kaunasiin. Saa nähdä, kuinka käy!

(kuva: Tiia Salosaari)

Alunperin oli tarkoitus lähteä Sirin kanssa Latviaan vielä syksyllä, mutta laskin juoksujen alkavan liian lähellä h-hetkeä ja hylkäsin idean. Sirihän sitten päätti kuitenkin aloittaa ne juoksut jo elokuussa eli olisimme ihan hyvin voineet lähteä, mutta koska loma oli jo lyöty lukkoon, en viitsinyt alkaa enää säätää kaikkea uusiksi. Niinpä aloin kehitellä ideaa Kaunasin matkasta tammikuulle... Se on toistaiseksi vielä tuuminta-asteella, mutta jos vaan olosuhteiden puolesta onnistuu, niin Liettuaan käypi tiemme tammikuussa. 

Syksy on mennyt oikein mukavasti, ja Leevi-pappakin on ollut hyvässä kunnossa. Alkukesällä kunto vähän huononi, mutta se johtui kovasta työtahdistani, mikä johti siihen, etten päässyt Leevin kanssa tarpeeksi lenkeille. Syksyllä on ollut paljon vapaata, ja mitä viileämmäksi ilmat menevät, sitä notkeammin papparaisen jalka nousee. Lokakuun loppupuolella teimme työkaverin kanssa makkaranpaistoretken Harjun maisemissa. Viimeisestä retkestä onkin vierähtänyt jo jokunen vuosi eli koirat olivat enemmän kuin innoissaan!